Salla Simukka: Lumikki – trilogia

Olipa kerran tyttö…

Salla Simukan Lumikki-trilogia on tämän hetken kotimaisen nuortenkirjallisuuden parhaimmistoa. Kuuntelin äänikirjoina kaksi ensimmäistä osaa ja kolmannen luin suomeksi. Nyt kotona on kaikki kolme osaa ruotsinkielisinä ja tarkoituksena olisi loppuviikolla vinkata näitä ruotsiksi koulun ruotsintunnilla.

Punainen kuin veri, Valkoinen kuin lumi ja Musta kuin ebenpuu toimivat niin yksittäisinä kirjoina kuin trilogiana. Kirjat on kirjoitettu selkeästi ja koukuttavasti. Olin kuuntelemassa viime viikolla kun Päivi Jokitalo vinkkasi näitä kirjoja kahdeksasluokkalaisille. Juuri tuolle ikäryhmälle minäkin näitä vinkkaisin.

Nimittäin aikuislukijana Lumikin syöksyminen selviin vaikeuksiin tuntui niin turhalta. Mutta ilman niitähän ei olisi kirjojakaan.

Eniten itseäni koukutti Lumikin siskon arvoitus, joka oli mielenkiintoisesti rakennettu. Lumikki on päähenkilönä ihmeen vahva ja kekseliäs, joka varmasti tekee tästä kirjasta juuri nuorten tyttöjen keskuudessa suositun.

Odotan kyllä innolla minkälainen elokuva näistä saadaan aikaan, mikäli Hollywoodin elokuvaprojekti toteutuu.

Oletteko lukeneet, minkälaiset fiilikset teille tuli kirjoista?

3 kommenttia artikkeliin ”Salla Simukka: Lumikki – trilogia

  1. Camilla Böök sanoo:

    Moikka!

    Pakko kommentoida, kun sain viimeisenkin osan luettua alta pois! Koin pitkään tämän sellaisena teinityttöjen ”hypetys”trilogiana, jota halusin vältellä (syy miksi en ole VIELÄ lukenut esim. DIMILYä). Nyt aika tuntui jotenkin kypsältä, että päätin sivistää itseäni.

    Olen samaa mieltä, että sarja ei toimi näin ”aikuisena” enää niin hyvin kuin se olisi voinut toimia nuorempana. Yksittäisten kirjojen juonet tuntuivat tosiaan vähän kaukaa haetuilta, mutta sarjaan myös minut koukutti Lumikin menneisyys ja erityisesti Liekki. Ihmissuhteiden kannalta loppu oli Lumikin hahmoon sopiva ja itsestäänselvä. Olisin odottanut jotain yllättävämpää.

    Luin teininä Simukan Moona&Tapio-sarjaa, josta tykkäsin tosi paljon. Ehkä siksi tämä trilogia oli sitten pettymys. Pitäisi lukea kyseinen sarja uudestaan ja katsoa, onko enää niin hyvä kuin aikoinaan. Jotenkin tuntuu, että teininä jokainen kirja upposi ja kolahti, mutta nykyisin ei enää…

    Tykkää

    • pikkuunen sanoo:

      Teininä löytyi paljon luettavaa ja upeita kirjoja, nykyään on krantumpi kirjamaussakin. Mutta kyllä mä nuorten kirjoista edelleen tykkään, nyt menossa Cassandra Claren Keskiyön valtiatar. ❤️

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s