Ihana (kamala) hiihto.

En varmaan ole ainoa, jolla on traumoja kouluaikaisesta hiihdosta (liikunnasta). Liikunnanopettaja, joka pistää hiihtämään ympyrää ilman tekniikkaopetusta ei ole hirveän innostava. Ja työntää mäet alas, kun ei meinaa uskaltaa laskea.

Sanon suoraan, pelkään ihan hirveästi mäkiä. Koulun hiihdot, omat kaatumiset ja ehkä kuviteltukin kontrollin puute aiheuttaa tärinää jo mäen nähdessäni. Se koskee myös ylös nousemista.

Rohkaistuin miehen ja lasten innostuksesta, joten kävin eilen ihan yksin hiihtolenkillä, mitä en koskaan ole tehnyt. Kaaduin monta kertaa, enemmän ylämäessä kuin alamäissä. Yhdeksän kilometrin lenkkiin meni pari tuntia, pisin aika meni metsätiellä rämpiessä, kun joku oli maastoautolla juuri ajanut ladun päältä.

Tänään jalat ovat todella kipeät, mutta eikös me nyt menty tänään uudelleen lasten kanssa.

Lasten kanssa talviretkeily makkaran grillaamisen ja kaakaon kanssa kuulostaa kivalta, eikö? Todellisuus ei ihan niin hauska olekaan. Pojat hiihtivät hyvin, mutta taukopaikalla oli kiva hyppiä lumihangessa, joka aiheutti sitten lumisia lapsia ja märkiä sukkia.

Kiva kuitenkin olla ulkona ja liikkua. 🙂

Neljän tunnin reissu, onneksi kotona oli sitten lämmin sauna. Se oli tarpeen, vaikka ulkona ei kovin kylmä ollutkaan.

Takaisin vielä omaan hiihtokokemukseen. Tavoitteeni on, että oppisin nauttimaan ja rentoutumaan ladulla. Tarvitsisin sitä kaiken muun vastapainoksi. Upeaa treeniähän tuo on, ihan erilainen vaikutus kuin kävelyllä.

Jos jollain on vinkkejä mäkipelon voittamiseen, niin otan mielelläni vastaan!

Tämän päivän treeni, mukana myös grillaamiseen mennyt aika.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ihana (kamala) hiihto.

  1. Minna sanoo:

    Mähän ostin sukset kun lapset oli alakoulussa ja halusin kovasti aloittaa uudestaan hiihtämisen. Sain ihan liian pitkät ja kapeat sukset kun urheiluliikkeessä muka mitattiin ja punnittiin. Mentiin Juhon kanssa hiihtämään ja en meinannut saada suksia jalkaan ja sit kun sain niin ekasta mäestä en meinannu uskaltaa alas. Kaiken lisäksi joku urheiluhullu mies jäi katsomaan mun alastuloa kun Juho huuti alhaalla et äiti tuu vaan, kyllä sä uskallat. Kaaduin. Olin kipeä kauan. Lisäksi eksyttiin. Sen jälkeen en ole hiihtänyt. Kovasti haluaisin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s