Anu Kuusenoksa: Seireenit

Arvostelukappale:

Anu Kuusenoksa: Seireenit

Varjo Kustannus 2018

Anu Kuusenoksan Prinssi, jolla ei ollut sydäntä (lue juttuni täältä: Prinssi jolla ei ollut sydäntä) vakuutti minut siitä että kotimaastakin voi tulla laadukasta vampyyrikirjallisuutta. Viimeisten koulutehtävien ja hellesään rinnalla luin kirjan jatko-osan, Seireenit.

Mikäli et halua tietää edellisen kirjan lopusta mitään, suosittelen lukemaan ensimmäisen blogipostaukseni ja lukemaan seuraavaksi Prinssin. 😊

Prinssin lopussa Aurora sai rakastettunsa Bardiyan ja niin kuin kirjassa vihjailtiinkin, Aurora oli jo silloin pieniin päin. Judaksen kohtalo puolestaan jätettiin avoimeksi, hänen jäädessä isänsä Amirin taloon muiden paetessa paikalta.

Vuosi on kulunut ja Auroralle ja Bardiayalle on syntynyt tytär, Amerat. Tyttö on samanlainen kuin Juudas oli, ihminen, mutta ilmeisesti kuoltuaan muuttuisi vampyyriksi ilman puremaa.

Aurora ottaa lastenhoidosta vapaa-illan ja lähtee klubille tanssimaan. Siellä asiat menevätkin todella pieleen kun hänen ystävänsä Maria menettää itsehillintänsä ja käy ihmisen kimppuun. Tyttö on Karoliina, joka lopulta epäonnistuneen pelastusyrityksen jälkeen kuolee ja syntyy vampyyriksi. Karoliinasta ei vain tule tavallista vampyyria, vaan seireeni nimeltä Kallisto. Kallisto aiheuttaa sellaisen uhkan vampyyreille, jota he eivät osanneet kuvitellakaan. Kuinka käy Auroran perheen, löytyykö Judas? Miten tämä hurja pahuus voitetaan?

Mielestäni Seireenit on kirjallisesti parempi kuin Prinssi. Tekstiä on tiivistetty, mikä on hyvä asia näinkin isossa tarinassa. Vielä kirjassa on pitkiäkin taustakertomuksia, mutta ne eivät minua ainakaan haitanneet. Niistä voi lukea rivien väleistä, että kirjailija rakastaa historiaa ja tähtitiedettä. Mytologiat ovat aina kiehtoneet minua ja niihin syventyminen oli mielenkiintoista.

Kirjassa lempihahmojani olivat Bardiya ja Amir, nuo kaksi johtohahmoa koko vampyyrien lajille. Mieleeni jäi erityisesti eräs Amirin tarina Auroralle, Ameratin nimen taustoista. Tämä kuvaa hyvin uskontoja ja myös tämän kirjan maailman vampyyreiden suhdetta kuolemattomuuteen:

”Jokaiseen tietämääni uskontoon liittyy unelma jonkinlaisesta kuolemattomuudesta, elämän jatkumisesta ikuisesti – taivaassa, nirvanassa, uudelleen syntymisenä. Ameratat ei tarkoita varsinaisesti kuolemattomuutta, vaan elämän jatkumista yleisesti, niin luonnossa, kasveissa kuin eläimissäkin. Jokainen meistä, kuten Bardiyakin tyttärensä kohdalla, haaveilee siitä että saisi pitää rakkaansa ikuisesti itsellään. Ei kukaan halua olla kuolematon tai päästä parempaan paikkaan, ellei heidän rakkaansa ole siellä. Miksi elää ikuisuus, jos on elettävä yksin? ”

Seireenit (Kuusenoksa 2018, 192).

Kirja sai miettimään jatkoa, koska maailma on niin mielenkiintoinen. Toinen asia, jota mietin oli että tämä voisi toimia sarjakuvana hyvin, ehkä molempien kirjojen kuvittajana toimineen Antti Tahvanaisen piirtämänä?

Suosittelen tutustumaan sarjaan, jos vampyyrit yhtään kiinnostaa. Kirjasarjan molemmat osat löytyvät Pietarsaaren kaupunginkirjastosta. (Muihin Fredrika-kirjastoihin myös edullisella seutulainalla!) Tai voit tilata kirjat ihan omaksi esim. Adlibriksestä.

Kiitos Varjo kustannus kirjasta! Oli kiva lukea!

Tämäkin kirja päätyi Helmet-haasteeseen, tässä ehdotuksia joihin kirja sopii:

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt (En nyt tiedä mihin päin Italiaa tämä sijoittuu, mutta en ainakaan ole Suomen kohteissa käynyt.)

33. Selviytymistarina

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja