Olen aina kadehtinut juoksijoita, hölkkääjiä ja lenkkeilijöitä, joilla tossu vaan kulkee eteenpäin ilman suurta ponnistelua. Olen ammattini (liikunta-ala) puolesta tutustunut juoksun tekniikkaan ja kannustanut asiakkaitani harrastuksen pariin.
Mutta silti oma juoksu on aina tökkinyt. Nuorempana vaivasi ainaiset kylkipistot, rasitusastmatyyppiset hengenahdistuskohtaukset ja kutiavat jalat. Näiden vuoksi en koskaan oikein päässyt alkua pidemmälle vaan luovutin kun juoksu ei kulkenut. Pisimmillään juoksin luultavasti yhteen pötköön muutamia kilometrejä, eikä tilanne ole parantunut, päinvastoin.
Talvella kävin harvakseltani kävelylenkeillä, mutta nyt kevään tultua on liikunnassa ollut enemmän säännöllisyyttä (opintojen jäädessä tauolle). Kävely ei minulle riitä nostamaan sykettä tai tuomaan hikeä pintaan. Tästä syystä aloin haastaa itseäni lisäämällä juoksupätkiä lenkkeihin.
Mutta taas kaikki pistää vastaan. Nyt muutamia viikkoja juosseena henki alkaa kulkea paremmin ja juoksupätkät ovat pidentyneet. Mutta samaa tahtia on lisääntynyt kipu. Olen kärsinyt polvikivusta nyt ehkä puolisen vuotta, eikä sille lääkärissäkään mitään kunnon selitystä löydetty. Eilinen lenkki otti varsin koville polvien suhteen ja tänä aamuna kipua on levossakin.
Eli ei hyvä.
Aloittelijan tasolla olen matkassa, nopeudessa ja tekniikassa. Pieninä hetkinä kuitenkin kipu katoaa ja saatan muutamia metrejä nauttien juosta. Tämän vuoksi kidutan itseäni, sillä haluaisin onnistua ja juosta pidempiä matkoja niin että se ei olisi tuskaa. Nyt askel painaa jaloissa joka askeleella, mutta olen silti juossut. Lenkit on olleet intervallityylisiä jatkuvasti tai kävelyä pelkästään. Mutta ero on juuri sykkeissä. Juoksu nostaa sykkeeni heti todella korkealle, mutta kävely taas ei nosta yhtään. Kun löytyisi joku välimuoto, jossa sykkeen saisi pidettyä siedettävällä tasolla. Toisaalta aina syke on ollut tällainen, maksimisykerajatkin on mulle ollut ihan saavutettavissa eli peruslaskentakaavat eivät ole pitäneet paikkaansa.
Metsä on kaunis ja rauhallinen paikka juosta (eikä susia ole näkynyt, vaikka samoissa maastoissa ollaan liikuttu). En haluaisi luovuttaa. Tavoitteenani oli kesän lopussa juosta 5 km yhtäjaksoisesti. Mutta ilmeisesti jalkani ovat eri mieltä. Ei se taida olla kivun arvoista.
Ystävät, jos teillä on neuvoja tai kokemuksia, niin kuulisin mielelläni!
Pikkuunen 
Olen vain itse oppinut juoksija, mutta muutama ajatus heräsi. Opettele kuuntelemaan kroppaasi. Ei kannata pakottaa itseään sellaseen mikä ei tunnu hyvältä. Kehosi kyllä kertoo mikä on tänään paras vauhti. Ehkä kannattaa vaan aluksi pitää yllä kevyttä hölkkää ja kun juoksu alkaa rullata niin vähän kiristää tahtia. Jos juokset metsässä havannoi ympäristöä, nauti hetkestä,samalla ehkä unohdat että edes juokset kun et mieti sitä liikaa. Toivottavasti sait jotain irti näistä vinkeistä 😊 tsemppiä juoksutreeneihin.
TykkääTykkää
Yritän niin kovasti nauttia hetkestä, sen takia menen sinne metsään. 🙂 Mutta kipu lopulta vaan vie nauttimiselta ilon ja sit mietinkin kuinka juoksen hyttysiä karkuun kun askel painaa… 😀 Mutta hölkkä ja juoksu aiheuttaa ihan samat reaktiot mulle, syke nousee (liian) korkeaksi heti ja kipu jaloissa alkaa. Ärsyttää kun selkeästi kuntoa riittäisi, mutta kun ei vaan sitten onnistu. Katsotaan nyt, jos vielä ensi viikolla tökkii näin pahasti vaikka lepäisin, niin ehkä sit pitää keksiä jotain muuta. Onhan meillä noita maastopyöriäkin. 😀
TykkääTykkää