Juosta vai eikö juosta?

Olen aina kadehtinut juoksijoita, hölkkääjiä ja lenkkeilijöitä, joilla tossu vaan kulkee eteenpäin ilman suurta ponnistelua. Olen ammattini (liikunta-ala) puolesta tutustunut juoksun tekniikkaan ja kannustanut asiakkaitani harrastuksen pariin.

Mutta silti oma juoksu on aina tökkinyt. Nuorempana vaivasi ainaiset kylkipistot, rasitusastmatyyppiset hengenahdistuskohtaukset ja kutiavat jalat. Näiden vuoksi en koskaan oikein päässyt alkua pidemmälle vaan luovutin kun juoksu ei kulkenut. Pisimmillään juoksin luultavasti yhteen pötköön muutamia kilometrejä, eikä tilanne ole parantunut, päinvastoin.

Talvella kävin harvakseltani kävelylenkeillä, mutta nyt kevään tultua on liikunnassa ollut enemmän säännöllisyyttä (opintojen jäädessä tauolle). Kävely ei minulle riitä nostamaan sykettä tai tuomaan hikeä pintaan. Tästä syystä aloin haastaa itseäni lisäämällä juoksupätkiä lenkkeihin.

Mutta taas kaikki pistää vastaan. Nyt muutamia viikkoja juosseena henki alkaa kulkea paremmin ja juoksupätkät ovat pidentyneet. Mutta samaa tahtia on lisääntynyt kipu. Olen kärsinyt polvikivusta nyt ehkä puolisen vuotta, eikä sille lääkärissäkään mitään kunnon selitystä löydetty. Eilinen lenkki otti varsin koville polvien suhteen ja tänä aamuna kipua on levossakin.

Eli ei hyvä.

Aloittelijan tasolla olen matkassa, nopeudessa ja tekniikassa. Pieninä hetkinä kuitenkin kipu katoaa ja saatan muutamia metrejä nauttien juosta. Tämän vuoksi kidutan itseäni, sillä haluaisin onnistua ja juosta pidempiä matkoja niin että se ei olisi tuskaa. Nyt askel painaa jaloissa joka askeleella, mutta olen silti juossut. Lenkit on olleet intervallityylisiä jatkuvasti tai kävelyä pelkästään. Mutta ero on juuri sykkeissä. Juoksu nostaa sykkeeni heti todella korkealle, mutta kävely taas ei nosta yhtään. Kun löytyisi joku välimuoto, jossa sykkeen saisi pidettyä siedettävällä tasolla. Toisaalta aina syke on ollut tällainen, maksimisykerajatkin on mulle ollut ihan saavutettavissa eli peruslaskentakaavat eivät ole pitäneet paikkaansa.

Metsä on kaunis ja rauhallinen paikka juosta (eikä susia ole näkynyt, vaikka samoissa maastoissa ollaan liikuttu). En haluaisi luovuttaa. Tavoitteenani oli kesän lopussa juosta 5 km yhtäjaksoisesti. Mutta ilmeisesti jalkani ovat eri mieltä. Ei se taida olla kivun arvoista.

Ystävät, jos teillä on neuvoja tai kokemuksia, niin kuulisin mielelläni!

Ihana (kamala) hiihto.

En varmaan ole ainoa, jolla on traumoja kouluaikaisesta hiihdosta (liikunnasta). Liikunnanopettaja, joka pistää hiihtämään ympyrää ilman tekniikkaopetusta ei ole hirveän innostava. Ja työntää mäet alas, kun ei meinaa uskaltaa laskea.

Sanon suoraan, pelkään ihan hirveästi mäkiä. Koulun hiihdot, omat kaatumiset ja ehkä kuviteltukin kontrollin puute aiheuttaa tärinää jo mäen nähdessäni. Se koskee myös ylös nousemista.

Rohkaistuin miehen ja lasten innostuksesta, joten kävin eilen ihan yksin hiihtolenkillä, mitä en koskaan ole tehnyt. Kaaduin monta kertaa, enemmän ylämäessä kuin alamäissä. Yhdeksän kilometrin lenkkiin meni pari tuntia, pisin aika meni metsätiellä rämpiessä, kun joku oli maastoautolla juuri ajanut ladun päältä.

Tänään jalat ovat todella kipeät, mutta eikös me nyt menty tänään uudelleen lasten kanssa.

Lasten kanssa talviretkeily makkaran grillaamisen ja kaakaon kanssa kuulostaa kivalta, eikö? Todellisuus ei ihan niin hauska olekaan. Pojat hiihtivät hyvin, mutta taukopaikalla oli kiva hyppiä lumihangessa, joka aiheutti sitten lumisia lapsia ja märkiä sukkia.

Kiva kuitenkin olla ulkona ja liikkua. 🙂

Neljän tunnin reissu, onneksi kotona oli sitten lämmin sauna. Se oli tarpeen, vaikka ulkona ei kovin kylmä ollutkaan.

Takaisin vielä omaan hiihtokokemukseen. Tavoitteeni on, että oppisin nauttimaan ja rentoutumaan ladulla. Tarvitsisin sitä kaiken muun vastapainoksi. Upeaa treeniähän tuo on, ihan erilainen vaikutus kuin kävelyllä.

Jos jollain on vinkkejä mäkipelon voittamiseen, niin otan mielelläni vastaan!

Tämän päivän treeni, mukana myös grillaamiseen mennyt aika.

Tikkuleipä

Joskus grillaamaan mennessä haluaisi jotain muutakin grillattavaa kuin perinteistä. Tässä eräs vaihtoehto mukaan otettavaksi.

Tikkuleipä

6 dl vehnäjauhoja

0,5 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

1,5 tl oreganoa

0,5 tl valkosipulijauhetta

50 g margariinia (maidotonta)

2,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet ensimmäiseksi yhteen. Nypi hieman pehmennyt margariini sekaan. Lisää vesi ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Lisää jauhoja tarvittaessa.

Ota hieman taikinaa ja leivo käsien välissä pitkäksi tangoksi. Kierrä grillitikun ympärille ja grillaa kypsäksi nuotiolla käännellen usein.

Tarjoa esimerkiksi hunajan kanssa.

Vietimme todella lämpöisen iltapäivän ja illan rannalla grillaten ja nauttien syksystä. Toivottavasti teillä on ollut mukava viikko ja rentouttava viikonloppu! Näillä eväillä ensi viikkoon. 🙂