Surutyötä

Minut tuntevat tietävät, että olen vuodessa tehnyt oikeastaan täyden uranvaihdoksen. Aikaisemmin olin personal trainer ja liikunta-alan yrittäjä, mutta äitiyslomien aikana kirjat veivät liikuntaa enemmän. Palo liikuntaan hiipui, jonka vuoksi koin että minulla ei olisi niin paljon annettavaa asiakkailleni. Samalla harmittelin sitä, etten mitään virallista korkeakoulututkintoa ollut tullut hankkineeksi.

Maiju1

Päätökseni hakea opiskelemaan kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiksi oli pitkän harkinnan tulos. Asiaa puolsivat monimuotokoulutus ja suhteellisen lähellä oleva koulu, jotta lähipäivätkin onnistuvat kotoapäin ajamalla. Äitini jäi eläkkeelle, joka myös mahdollisti opiskelun aloittamisen.

Olen iloinen, että opiskeluni on jo tuonut minulle työpaikan ja paljon uusia kokemuksia. Mutta silti teen edelleen jatkuvaa surutyötä entisen työni vuoksi.

Meillä on perheyritys, joka on kasvanut mukanani ihan lapsuudesta asti. Vanha kuntosali oli minulle kuin toinen koti. Sieltä muutto vuonna 2009 oli myös kova paikka. Tähän uuteen paikkaan en ole kiintynyt niin paljon, koska melkein heti muuton jälkeen jäinkin äitiyslomalle esikoisen kanssa. Mutta silti, on sekin paikka minun suunnittelemani ja täynnä unelmia.

Maiju2

Vielä viime keväänä ohjasin tunteja samalla kun opiskelin. Kesällä aloitin kirjastossa työt, jonka jälkeen uranvaihdos konkretisoitui. Salin asiakkaat kummastelivat minua kirjaston tiskin takana, koska olivat nähneet minun kasvavan salilla. Tämän jälkeen minun on ollut vaikea mennä salille. Välillä kun työmatkakin menee salin ohitse, nostaa se sellaiset tunteet pintaan, etten tiedä mitä tekisin. Oma liikunta on ajanpuutteen vuoksi vähentynyt todella paljon, ja ikävä salille on kova.

Surutyön tästä tekee se, että vaikka olen iloinen ja innoissani uudesta työstäni, niin se omistautuminen, joka minulla oli ennen, tuntuu sydämessä edelleen.

Elämässä pitää tehdä valintoja, eikä yrittäjän elämä pienten lasten äitinä tuntunut oikealta. Kaikki kunnioitus isälleni, jolla aina vain riittää kipinää liikuntaa, asiakkaita ja yrittämistä kohtaan. Pienin askelin yritän itsekin palata salille, enemmän asiakkaana mutta silti aina yrittäjän sydämellä.

Toivon, että pystyn siirtämään kunnianhimoni, yrittäjyyteni ja intohimoni myös kirjastomaailmaan ja että minun annetaan myös näyttää se.

DSC_0573 (2)

Tilannekatsaus alkuvuoteen

Uusi lukuvuosi kirjastoalan opiskelijana on alkanut. Kolmas päivä menossa Seinäjoella, alkaa jo väsy painaa. Seuraava viikko menee sitten tehtävien selvittelyyn ja aikatauluttamiseen. Kahdeksan kurssia tänä keväänä sisältäen aika paljon liiketalouden puolta. Toivottavasti kipinä löytyy myös sieltä, vaikka tutkimustyö kuulostaa aika heprealta.

Helmikuussa tulossa uusi verkkolukupiiri, videolla vinkkinä seuraava kirja. Yritän saada kuitenkin siitä mahdollisimman pian oman postauksen.

Kolme kirjaa luettuna tälle vuodellekin jo, niistä tulossa juttua heti kun ehdin. Kaikki hyviä lukukokemuksia. 🙂 Olen niiden kanssa aloitellut Helmetin-lukuhaastetta joten niiden yhteydessä vinkit myös mihin kohtaan se sopii. 🙂

Mukavaa lauantaita!

Syysloma

Lapsilla alkoi syysloma. Itselläni on aikamoinen deadline-stressi ollut päällä. Sain tänään palautettua viimeiset, jotka piti tehdä tähän viikon sisään. Ajattelin, että tarvitsen hieman taukoa opiskelusta, vaikka se onkin kivaa ja tehtävää olisi paljon. Joten ensi viikko on lasten viikko. (Okei, töitä on vielä maanantai ja tiistai, mutta silti.)

Stressitasot on olleet aika kovia, enkä ole varmaan mikään mukavin äiti silloin. Siksi aion kerätä töistä ison kasan kirjoja ja lukea lapsille ensi viikolla mahdollisimman paljon. Sillä on rauhoittava vaikutus niin itselle kuin lapsillekin.

Muutenkin lukemista on ikävä. Sellaista, kun saa itse valita lukemisensa. Nimittäin e-kirjana luettavana oleva Kjell Westön Rikinkeltainen taivas tökkii pahasti. Ei ehkä itse kirjan takia, mutta kun se on ”pakko” lukea. Erika Vikin Seleesian näkijä odottaisi vuoroaan, kuten Dan Brownin Alku äänikirjana.

Millainen viikko teille on tulossa?

Aurinkoista viikonloppua!

Aurinko tuli vihdoin esiin. Koko viikko on mennyt sumussa niin ilman kuin päänkin suhteen. Jos nyt pilvet väistyisivät ja voitaisiin nauttia viikonlopusta ihanassa ilmassa.

Huomenna tosin olen töissä ja opiskelujakin olisi edistettävä. Sanotaanko nyt näin, että kirjaston markkinointisuunnitelma ei ole ihan sitä mitä mä haluaisin viikonloppuna miettiä. 😁 Joten keskityn ehkä mieluummin johonkin mukavaan opiskeluun, kuten Heinähattu ja Vilttitossu – kirjan lukemiseen.

Oikein ihanaa viikonloppua sinulle! Onko teillä jotain erityisiä suunnitelmia?

Aino Kallas: Sudenmorsian

Tänä syksynä käyn koulussa kotimaisen kirjallisuuden kurssia. Seuraavan kerran lukupiiriin valitsin klassikon vuodelta 1928. Klassikon tästä tekee monikin asia. Viime vuosisadan alussa ei ollut kovinkaan monta naiskirjailijaa. Ja aihe oli aikaansa nähden todella rohkea ja myös ehkä aikaansa edellä.

Kirja kertoo metsänvartija Priidikistä ja hänen vaimostaan Aalosta. Aalo muuttuu eräänä yönä ihmissudeksi ja Priidik ajaa hänet pois kotoa yhteisen, vastasyntyneen lapsen luota.

Kirja ei ole paksu, mutta kesti kauan lukea se. Aino Kallaksen käyttämä, ilmeisesti tyylikeinona käytetty, kieli oli vaikeaa luettavaa. Vaati totuttelua lukemaan sanoja ja lauseita, joissa ei tuntunut olevan järkeä. Esimerkiksi ”kahdesti elikkä kolmesti” toistui usein kirjassa. Ilmeisesti tuo elikkä vastaa nykyistä tai sanaa, silloin lauseita voisi ymmärtää paremmin. Ja pyhä oli usein lyhennetty p. Eli esimerkiksi P. kaste.

No kielestä sen verran, sitten tarinaan. Tarina oli lopuksi aika koruton eikä mitään nykypäivän fantasiaa. Asiat menivät miten menivät ja ne kerrottiin aika suoraviivaisesti. Itse olisin halunnut lisää dialogia ja sitä, että Aalon ajatuksia sutena olemisesta olisi avattu enemmän. Ylipäätänsä lisää syvyyttä tarinaan. Mutta silloin ei kyllä olisi sata sivua enää riittänyt.

Kallaksen teosta on pidetty modernin naiskuvan ja kielletyn rakkauden edustajana. Se kuvastaa oman aikansa naiskuvaa, jolloin naiset alkoivat yhä enemmän itsenäistyä. Kirja sijoittuu 1600 – luvun Viroon, mutta varmasti toimi hyvin ilmestymisen aikoihin. Kirjan sisällöstä löytyy useita piilomerkityksiä, joita on varmasti analysoitu monelta eri kantilta.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin lukea Juhani Karilan uusintaversion tästä tarinasta, varsinkin kun hän on kääntänyt sen videopeliksi. Tämä uusi novelli löytyy Gummeruksen uutuuskirjasta Jatkuu!

En nyt välttämättä tiedä suosittelisinko kirjaa ainakaan fantasiasta kiinnostuneelle nuorelle, vaikka tämä painos nuorten hyllystä löytyykin. Ehkä ennemmin historiallisista fantasiakirjoista ja kielestä kiinnostuneelle tämä teos olisi ehdoton lukulistalle.