Steinar Bragi: Sumu

Tämä kirja on ehkä oudoin lukemani viime aikoina. Tai koskaan? Löysin kirjan kirjastosta jo viime vuoden puolella ja takakannen teksti houkutteli pistämään lukulistalle.

”Sumu on niin sakea, että matkalaisten jeeppi törmää talon seinään. Yksinäisessä talossa keskellä Islannin autiota erämaata asuu salaperäinen vanha pariskunta, joka vastentahtoisesti tarjoaa seurueelle yöpaikan.”

Takakannessa on myös arvostelu, viisi tähteä ja maininta nerokkaasta psykologisesta trilleristä. Ehkä enemmän kirjasta kertoo kannen teksti: Islannin oma Twin Peaks.  Itse pidin Twin Peaksin outoudesta, niin tv-sarjassa kuin kirjassakin, mutta Sumun osalta tämä meni todella oudoksi.

Kirja alkaa juuri niin kuin takakannen tekstissä sanotaankin. Tekstissä vilisee islantilaisia nimiä ja paikkoja, joka tuo oman sävynsä kerrontaan. Kirjassa myös selostetaan onnettomuuteen joutuneiden uhrien taustoja ja heidän välisiään suhteita. Mutta oudot tapahtumat talossa ja sen ympäristössä ovat kuitenkin pääosassa. Kaiken juonen kehittelyn jälkeen lopusta jäi todella tyhjä olo. Tavallaan nauratti, mutta tavallaan petyin ”helppoon” loppuun.

En löytänyt henkilöhahmoista ketään samaistuttavaa, joten ehkä siksi myös koko tarina jäi etäiseksi.

Yksi syy siihen, miksi päätin lukea kirjan nyt, oli sen sijoittuminen Helmet-haasteen kohtaan numero 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Olen lukenut tosin toisenkin tänä vuonna (Sielujen saari), mutta se meni toiseen kohtaan.

Kirjaa en kovin herkästi voi suositella, jos ei todella pidä oudoista ja vielä oudommista tarinoista. Mutta jos palkitun kääntäjän kirjoittamaa kirjaa on vaikea löytää, niin tässä on yksi. Ja jos on joku maahaaste menossa, niin tässä olisi Islanti. 🙂

Helmet-haasteen (2018) kohdat, joihin kirja sopii ovat:

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja (Tuomas Kauko)

16. Kirjassa luetaan kirjaa

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt (Islanti)

40. Kirjassa on lemmikkieläin

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

---

Steinar Bragi: Sumu

LIKE 2016, 287 sivua

 

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

Islantilainen kodinonni: Perhe-elämää viikinkien malliin on hyväntuulinen kirja vanhemmuudesta. Salamatkustaja-blogin (klikkaa tästä blogiin) kirjoittaja Satu Rämö on Islannissa asuva yrittäjä, joka kirjassaan valottaa miksi islantilaiset ovat maailman paras paikka asua naisille ja miksi siellä on maailman kolmanneksi onnellisemmat lapset.

Kirja luo islantilaisista perhekeskeisen kuvan, mutta silti lapset eivät muuta vanhempiensa elämää ja pienet ihmiset tulevat osaksi sitä. Tasa-arvoa vanhempien välillä on Islantilainen perhevapaamalli (3+3+3). Isät ovat luontevassa roolissa jo lapsien syntyessä ja sama jatkuu lapsien kasvaessa.

Eniten kirjassa ilahdutti islantilaisen arjen kuvaaminen. Mikä loistava ajatus onkaan, että lapsien harrastukset ovat suoraan koulun jälkeen (kouluilta kuljetus harrastuksiin!) eikä kenenkään tarvitse odotella kahdeksalta illalla hallilla lapsia. Miettikää hieman suomalaista mallia. Lapset pääsevät klo 12-14 koulusta, odottavat kotona pahimmillaan yksin vanhempiaan useita tunteja joiden jälkeen hirveä kuljetusrumba harrastuksiin ja ruokahuoltokin pitäisi hoitaa. Ei kiitos! Islantilainen malli sopisi paremmin meille.

Ruoka kuulosti kirjassa hyvältä, minkä vuoksi olikin mukavaa, että kirjan lopussa olikin reseptejä. Joku ainakin menee testiin!

Pidin kirjasta, mukava välipala romaanien välissä. Hieman liikaa oli toistoa minun makuuni, mutta tulipahan asiat selväksi. Täällä ainakin kannustetaan islantilaisia sitten kesän jalkapallon MM-kisoissa. Sen verran huikeaa porukkaa ovat. Ja matkailukuume sen kun nousee… 🙂

En osaa vielä päättää, mihin kohtaan laitan tämän kirjan. Alkaa kohdat täyttyä sillä vauhdilla, että helpot on jo menneet. Mutta kirja sopii mielestäni ainakin seuraaviin kohtiin:

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama (onhan se, vaikka ei ns. stereotypisen maahanmuuttajan kirjoittama)

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö (ainakin hetken, koska Islanti…)

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Anu Kuusenoksa: Prinssi jolla ei ollut sydäntä

Anne Rice vampyyrikronikat olivat ensimmäisiä vampyyrikirjoja, joihin rakastuin. Ne eivät keskittyneet niinkään vampyyriromantiikkaan vaan kuvasivat aika raadollisestikin vampyyrien elämää. Jollain tapaa löysin Anu Kuusenoksan teoksesta paljon samaa ja ihastuin.

Prinssi, jolla ei ollut sydäntä on erinomainen vampyyrikirja. Tarina alkaa siitä kun nuori tyttö Aurora juoksee alkoholisoitunutta, väkivaltaista isäänsä karkuun metsässä. Paikalle saapuu Juudas, jolla on oma hirviönsä perässään. Olosuhteista huolimatta tyttö ja vampyyri ystävystyvät ja tuosta läheisestä suhteesta tuleekin romaanin kantava voima.

Itseäni romaanissa ihastutti tapahtumien tarkka kuvailu ja vampyyrihierarkian selvittäminen. On selkeitä suhteita luojien ja jälkeläisten välillä, mutta myös vaikeita sisaruussuhteita. Kaikki ei ole aina sitä, miltä ensiksi tuntuu. Kirjan edetessä saa monesti miettiä uudelleen käsitystänsä ”pahoista” ja ”hyvistä” hahmoista.

Tässä kouluhommien lomassa tämän lukemiseen vierähti varmaan kolmisen viikkoa, mutta kyllä kannatti. Nyt sitten odottelemaan, josko saisin jostain käsiini jatko-osan, Seireenit, joka ilmestyi tässä kuussa. Sen verran jännään paikkaan tämäkin kirja jäi. 🙂

Anu Kuusenoksa: Prinssi, jolla ei ollut sydäntä

Scarabe Kustannus 2017

Sopii esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

3. Kirja aloittaa sarjan

14. Kirjan tapahtumat sijoittivat kahteen tai useampaan maahan

23. Kirjassa on mukana meri

Itse laitan tämän kirjan kohtaan 14. vaikka maiden nimiä ei kirjassa mainitakaan.

Frozen synttärit

Tyttäreni täyttää ensi viikolla kolme vuotta, minkä vuoksi nyt pääsiäinen oli hyvä aika juhlia pienen prinsessan synttäreitä. Hänen lempparihahmoihinsa kuuluu Frozenin Elsa ja Anna, minkä vuoksi synttäreille valikoitui saman leffan teema. Olen yleensä tottunut askartelemaan paljon itse, koska pojat ovat aina pyytäneet sellaisia teemoja, joista ei löydy valmiita juhlatarvikkeita. Nyt oli kuitenkin onni, että kaupat ovat täynnä Frozenin oheistuotteita, joita käyttää.

Äitini auttoi kakun kanssa, se on ihan perinteinen sokerikakkupohja, jonka kostutin Spritella ja väliin tuli valkosuklaa-nougatmoussea. Päälle sitten vain kermaa, kimallegeeliä ja nonparelleja. Tadaa, Frozen-kakku oli vain koristetta varten valmis. Onneksi sekin löytyi ihan omasta takaa. 🙂

Olofin teemaan kuului suolatikkuja, vaahtokarkkeja ja naposteluporkkanoita.

Muffinssit tein luottoreseptilläni, joka löytyy täältä: Vadelmamuffinssit

Tällä kertaa jätin vain vadelmat pois ja tein ylimääräisestä kermasta, tomusokerista ja nonparellista kuorrutteen ja koristeet niihin.

Löytyi pöydästä yksi itsetehty lumiukkokin. 🙂 Suolaisista tarjottavista ei ollutkaan yhtään kuvia, mutta sieltä löytyi kinkku-paprikapiirakkaa ja jauheliha-tomaattipiirakkaa Ranch-maustettuna.

Tyttö sai mieleisensä juhlat ja ainakin vanhempien onneksi huomenna on vielä vapaapäivä, sellainen rutistus nämä synttärit aina ovat. 🙂

Maailman paras kanasalaatti

Olen tämän reseptin jakanut jo aikaisemmissa blogeissani, mutta taas on sen aika. Tehtiin tänään kanasalaattia ja tällä kertaa mentiin tällä jo perinteeksi muodostuneella reseptillä. Mukavaa päivää sinulle!

Maailman paras kanasalaatti

• Kanasuikaleita
• Pekonia
• Maissinjyviä
• Ananasta
• Tomaattia
• Kurkkua
• Vihreää salaattia

Kastike:

• Kermaviiliä 2 dl
• Curryjauhetta 1 tl
• Suolaa
• Valkopippuria
• Valkosipulijauhetta
• Ananasmehua 1 rlk

Valmista ensin kastike. Valuta ananastölkistä hieman mehua sivuun. Sekoita kermaviiliin curryjauhe, suola, valkopippuri ja valkosipulijauhe. Lisää ananasmehu ja sekoita. Nosta kaappiin siksi aikaa kun teet salaatin.

Ruskista kanasuikaleet pannulla. Laita pekonit leivinpaperin päälle pellille ja kylmään uuniin, jonka lämmität 200 asteiseksi. Kun pekonit ovat tarpeeksi rapeita, nosta siivut uunista talouspaperin päälle valuttamaan turhat rasvat pois. Odota hieman jäähtymistä, sen jälkeen murusta pekoni pieneksi.

Valuta maissinjyvät ja ananakset. Huuhtele kasvikset. Leikkaa tomaatti, kurkku ja salaatti valmiiksi. Aseta ainekset joko erikseen kulhoihin tai laita kerroksittain isoon salaattikulhoon. (Salaatti, tomaatti, kurkku, maissi, ananas ja kana, päälle pekoni murustettuna.)

Jos salaattiin kaipaa jotain vielä lisää, niin suosittelen seuraavia:

• Salaattijuusto
• Joku muu pehmeä juusto
• Siemensekoitus
• Paprika
• Leipäkrutongit
• Patonki

Piia Leino: Taivas

Tämä kirja herätti huomioni jo tulevien kirjojen esitteitä selatessani. En muistanut siltikään laittaa sitä varaukseen, mutta yksi päivä töihin tullessa joku työkaveri oli laittanut sen niin houkuttelevasti esille uutuushyllyyn ja sieltä se päätyi lukujononi kärkeen.

Viime vuosina olen siirtynyt yhä enemmän perusfantasiasta dystopioiden puolelle. Kotimaisia tämän lajin edustajia en ole päässyt hirveästi lukemaan, joten Piia Leinon Taivas oli todella odotettu uutuus!

Kirja sijoittuu lähitulevaisuuden Helsinkiin, jossa apaattiset kansalaiset viettävät aikaa virtuaalitodellisuudessa, jonka Valo on heille luonut. Virtuaalimaailma on nimeltään Taivas ja sillä onkin paljon paratiisimaisia piirteitä. Taivasaika on rajallista ja ihmisten pitääkin välillä palata ankeisiin asuntoihinsa syömään ruokaa, joka sekin kuulostaa todella ankealta.

Kirjalla on kaksi päähenkilöä, Akseli ja Iina. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää selvittää mm. 90-luvun populaarikulttuurin avulla, mikä on johtanut kansalaisten lamaannukseen ja haluttomuuteen. Akseli on mielestäni Taivasnarkkari, jonka elämä keskittyy siihen, että hän pääsee takaisin Taivaaseen. Kunnes hän tapaa Iinan Taivaassa ja haluaa tutustua häneen myös oikeassa elämässä.

Iina on mielestäni vahva hahmo, runotyttö, jota Taivas ei ole turmellut. Kiintoisa vastapari Akselille. Iinan kautta tulee myös pieniä välähdyksiä siitä, kuinka Taivasta luodaan ja ylläpidetään.

Kirjassaan Leino kuvaa mielestäni hyvin nykypäivän ongelmia tulevaisuuden valossa. Kun tässä samalla kirjoitan esseetä suomalaisen identiteetin rakentumisesta, niin tämä kirja antoi myös siihen paljon ajateltavaa. Esimerkiksi alla oleva lainaus hymyilytti kun juuri olin lukenut mm. Runebergin ja Lönnrotin suunnitelmista suomalaisuuden rakentamiseksi.

”Meidän koulussa Finlandiaa kuunneltiin melkein joka kasvatustunnin aluksi. ’Tämä on suomalaisuuden sielu’, opettaja hoki. ’Kuunnelkaa puupuhaltimia, kuunnelkaa!” (Leino 2017, 147)

Kokonaisuudessaan Taivas on hyvin tasapainoinen teos, joka maalaa karun kuvan kansan kahtia jakautumisesta ja tämän päivän olojen vaikutuksesta tulevaisuuteen. Suosittelen!

Tämä oli 15. luettu kirja tänä vuonna ja kaikki olen saanut sijoitettua haasteeseen. Tässä ehdotuksia kohdista, joihin tämän kirjan voi sijoittaa:

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

33. Selviytymistarina

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Itse laitoin kohtaan 22. sillä viittaukset American Pie-leffaan ja Lady Gagaan olivat hauskoja. 🙂

Piia Leino: Taivas

S&S 2017

Surutyötä

Minut tuntevat tietävät, että olen vuodessa tehnyt oikeastaan täyden uranvaihdoksen. Aikaisemmin olin personal trainer ja liikunta-alan yrittäjä, mutta äitiyslomien aikana kirjat veivät liikuntaa enemmän. Palo liikuntaan hiipui, jonka vuoksi koin että minulla ei olisi niin paljon annettavaa asiakkailleni. Samalla harmittelin sitä, etten mitään virallista korkeakoulututkintoa ollut tullut hankkineeksi.

Päätökseni hakea opiskelemaan kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiksi oli pitkän harkinnan tulos. Asiaa puolsivat monimuotokoulutus ja suhteellisen lähellä oleva koulu, jotta lähipäivätkin onnistuvat kotoapäin ajamalla. Äitini jäi eläkkeelle, joka myös mahdollisti opiskelun aloittamisen.

Olen iloinen, että opiskeluni on jo tuonut minulle työpaikan ja paljon uusia kokemuksia. Mutta silti teen edelleen jatkuvaa surutyötä entisen työni vuoksi.

Meillä on perheyritys, joka on kasvanut mukanani ihan lapsuudesta asti. Vanha kuntosali oli minulle kuin toinen koti. Sieltä muutto vuonna 2009 oli myös kova paikka. Tähän uuteen paikkaan en ole kiintynyt niin paljon, koska melkein heti muuton jälkeen jäinkin äitiyslomalle esikoisen kanssa. Mutta silti, on sekin paikka minun suunnittelemani ja täynnä unelmia.

Vielä viime keväänä ohjasin tunteja samalla kun opiskelin. Kesällä aloitin kirjastossa työt, jonka jälkeen uranvaihdos konkretisoitui. Salin asiakkaat kummastelivat minua kirjaston tiskin takana, koska olivat nähneet minun kasvavan salilla. Tämän jälkeen minun on ollut vaikea mennä salille. Välillä kun työmatkakin menee salin ohitse, nostaa se sellaiset tunteet pintaan, etten tiedä mitä tekisin. Oma liikunta on ajanpuutteen vuoksi vähentynyt todella paljon, ja ikävä salille on kova.

Surutyön tästä tekee se, että vaikka olen iloinen ja innoissani uudesta työstäni, niin se omistautuminen, joka minulla oli ennen, tuntuu sydämessä edelleen.

Elämässä pitää tehdä valintoja, eikä yrittäjän elämä pienten lasten äitinä tuntunut oikealta. Kaikki kunnioitus isälleni, jolla aina vain riittää kipinää liikuntaa, asiakkaita ja yrittämistä kohtaan. Pienin askelin yritän itsekin palata salille, enemmän asiakkaana mutta silti aina yrittäjän sydämellä.

Toivon, että pystyn siirtämään kunnianhimoni, yrittäjyyteni ja intohimoni myös kirjastomaailmaan ja että minun annetaan myös näyttää se.

Pikkuunen lukupiiri: Alku

Tervetuloa blogini toiseen lukupiiriin!

Tämän kerran lukupiirikirjana on Dan Brownin uutuuskirja Alku, jonka itse kuuntelin äänikirjana viime vuoden puolella. Nyt olen palautellut tapahtumia mieliin ihan painetun kappaleen kanssa.

Lukupiirin idea on seuraava: Keskustelu kirjasta käydään kommenteissa tämän kirjoituksen alla. Oletuksena on, että keskusteluun osallistuvat ovat itse lukeneet kirjan, jonka vuoksi juonipaljastuksilta ei voi välttyä. Joten tästä eteenpäin lukeminen vain omalla vastuulla!

Dan Brown on yksi suosikkikirjailijoistani ja hänen teoksistaan varsinkin Enkelit ja demonit ovat omassa top kympissäni parhaissa lukemissani kirjoissa. Alku noudattaa mielestäni aika samaa kaavaa kuin muutkin Robert Langdon – teokset.  Mitä olette mieltä, onko Langdon roolihahmona kehittynyt kirjojen myötä?

Mistä me tulemme? Mihin olemme menossa? Nämä ovat kirjan kaksi kantavaa kysymystä. Itse odotin ehkä jotain järisyttävämpääkin, mutta silti kirja sai miettimään kautta tunnetun historian olevia kulttuureja, niiden jumalia ja uskontoja. Ihmisellä on tarve selittää sitä, mistä on oikein tulossa. Tämä pätee mielestäni ihan omaan henkilökohtaiseen historiaan kuin ihmisen alkuperäänkin. Minkälaisia reaktioita Edmondin ajatukset teissä herättivät? 

Myönnän itse, että teknologia on saamassa isoa osaa myös omassa elämässäni. Joskin en tiedä näenkö sen muutavan meitä rotuna, mutta ihmisinä ja kulttuurina kyllä. Seuraan aktiivisuuttani, nukkumistani ja painoani elektroniikan avulla ja täytyy myöntää, että älypuhelin on todella iso osa päivääni. Mutta tappaako teknologia ihmisen? Pystymmekö me hallitsemaan teknologiaa vai hallitseeko se jo meitä?

Tässä olisi nyt ensimmäisiä pohdintoja kirjasta. Katsotaan mihin keskustelu viikon aikana kehittyy, toivottavasti ideoita syntyy ja kysymyksiä esitetään. Vastailkaa mielellänne myös toisten kommenteihin, jotta saadaan vuorovaikutusta syntymään.

Aktiivista lukupiiriaikaa olisi viikon verran, senkin jälkeen keskustelu jää avoimeksi, jos haluat vielä myöhemmin kommentoida.

Vielä kerran tervetuloa lukupiiriin!

Lars Wilderäng: Tähtikirkas

Tässä on kaikille dystopia-faneille tämän hetken uutuuskirjavinkki!

Ruotsalaisen Lars Wilderängin dystopiakuvaus luo kauhistuttavan ja silti mielenkiintoisen kuvan siitä, mitä tapahtuisi jos kaikki elektroniikka lakkaisi toimimasta. Kirja saa miettimään paljon sitä, miten olemmekaan riippuvaisia sähköstä ja kaikkeen siihen kytkeytyvästä. Itseäni ei ainakaan pelottaisi eniten puhelimeni simahtaminen, mutta esimerkiksi kaikkien tiedotuskanavien (esim. radion) simahtaminen kyllä pelottaisi pidemmän päälle. Tietämättömyys yhteiskunnan tilanteesta varmasti pahentaisi asiaa.

Wilderängin kirja ei sijoitu kovin paljon tulevaisuuteen, joka tekee kirjan lukemisesta mielenkiintoista. Kaikki tämä voisi tapahtua juuri nyt.

Kirjassa on aluksi ihan liikaa henkilöhahmoja, joka hieman rasitti, mutta kirjan edetessä hahmojen kohtalot alkoivat hitaasti limittyä yhteen, minkä vuoksi yksittäisten henkilöiden merkitys kokonaiskuvassa on jo alussa tärkeää.

Kirja aloittaa Tähtitrilogian, jonka kaksi seuraavaa osaa ilmestyvät suomeksi jo tänä vuonna. Ainakin on jotain mitä odottaa!

Voin suositella tätä kirjaa lämpimästi dystopia-faneille. Sopii hyvin luettavaksi viltin alla paukkupakkasilla, kun ympärillä on lämpöä, ruokaa ja suojaa samalla kun kirjassa loppukesä kääntyy vääjäämättä kohti talvea…

Itse sijoitin tämän kirjan kohtaan 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta.

Sopii myös kohtiin:

1. Kirjassa muutetaan

3. Kirja aloittaa sarjan

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

22. Kirjassa on viittauksia populäärikulttuuriin

23. Kirjassa on mukana meri

24. Surullinen kirja

33. Selviytymistarina

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Tämän vuoden ensimmäinen romaanin kunnian sai Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki. Ostin kirjan itselleni joululahjaksi, mutta aloitin vasta uuden vuoden aikoihin tämän lukemisen.

Rakastuin Emmi Itärannan edelliseen teokseen, Teemestarin kirjaan, eikä tämäkään jättänyt säväyttämättä. Kirja kertoo saaresta, joka ei ole ihan meidän maailmastamme, mutta silti niin kovin samaistuttava symboliikkansa kautta. Kesti hetken ennen kuin pääsin maailmaan sisään. Sen historia ja nykyisyys avautuvat kirjaa lukiessa hiljalleen. Itäranta onnistui mielestäni hyvin runollisella kerronnallaan saamaan kirjaan rauhallisen tunnelman, vaikka tapahtumat olisivatkin ihan toista.

Kirjan päähenkilö on Eliana, nuori kutoja. Hän on yksi saaren kutojista, jotka kutovat seinävaatteita, joissa vain tietyt kuvat ovat sallittuja. Eliana menee vuosittain musteella merkitsemiseen, josta kerrotaan aluksi se, että tarkoitus on väestönlaskenta. Kirjan tapahtumien myötä selviää, että kyseessä saattaa olla jotain muutakin.

Eliana löytää Seittien talon (jossa siis kutojat asuvat) pihasta verisen naisen, jonka kieli on leikattu irti. Naisen ihoon on kuitenkin tatuoitu Elianan nimi. Naisen nimi on Valeria, ja hän saa jäädä asumaan Seittien taloon. Hänestä tulee Elianan huonetoveri, jonka myötä naiset ystävystyvät ja lopulta myös rakastuvat. Mutta miksi ja kuka halusi tehdä Valeriasta puhekyvyttömän? Hänen taustastaan paljastuu salaisuuksia, jotka voivat auttaa joko saaren tuhossa tai pelastuksessa.

Saarelaisia alkaa vaivata vakava sairaus, unirutto, jonka myötä myös painaja alkaa vierailla useampien unissa. Näitä kutsutaan unennäkijöiksi, heitä rangaistaan tästä ja suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Mitä Elianalle tapahtuu, jos paljastuu, että painaja vierailee hänenkin unissaan?

Tällekin Itärannan kirjalle lähtee minulta vahva suositus. Kirjassa on sekä kauniisti kirjoitettu teksti että vahva tarina.

Osallistuin tällä kirjalla Helmetin lukuhaasteeseen. Jos et ole haasteeseen vielä tutustunut, niin käy lukemassa täältä: Helmet lukuhaaste 2018

Itse sijoitin tämän kirjan kohtaan #23: Kirjassa on mukana meri.

Sopii myös kohtiin:

#4: Kirjan nimessä on jokin paikka

#7: Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

#27: Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta