Anu Kuusenoksa: Kymmenentuhannen kuningatar

Arvostelukappale.

Anu Kuusenoksa: Kymmenen tuhannen kuningatar (Varjo Kustannus 2019.)

Sarjan aikaisempien osien arviot: Prinssi jolla ei ollut sydäntä ja Seireenit

Kotimainen vampyyritrilogia saa huikean päätöksensä tässä Anu Kuusenoksan Aurora-sarjan viimeisessä osassa. Tässä kirjoituksessa on juonipaljastuksia sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta, joten jos et ole kirjoja lukenut, hanki ne nyt käsiisi!

Kymmenentuhannen kuningatar alkaa samasta paikasta kuin ensimmäinen kirja. Prinssissä Aurora oli vain pieni tyttö, joka pelkäsi hirviöitä metsässä kuin myös isäänsä. Juudas pelasti Auroran tuolta hökkelistä ja aloitti Auroran matkan kohti tarinan päätepistettä. Seireenit päättyi Bardiyan ratkaisuun laittaa Aurora unohtamaan kaiken heidän yhteisestä elämästään ja palaamaan heidän tyttärensä Ameratin kanssa Auroran kotitaloon. Seireenien lopussa tapahtui paljon, Kallisto voitettiin, mutta Judas menetettiin. Silloin olisi toivonut Bardiyalle ja Auroralle onnellista loppua ja seesteistä perhe-elämää, mutta eihän se vampyyrien maailmassa mene niin.

Toisaalta hyvä, sillä ilman Auroran paluuta vanhaan, tytär Amerat, tai tuttavallisemmin Armi, ei olisi saanut tavallista lapsuutta. Tosin ei hänen lapsuutensa nytkään täysin tavallinen ja onnellinen ollut, siihen vaikutti vanhassa rötiskössä asuminen, omituinen äiti ja lisäksi hän itse kuuli ääniä. Silti Armin elämässä oli hevonen ja hyvä ystävä, Miro. Kohtaukset hevosten kanssa oli itselleni nostalgisia, vaikka oma ”urani” heppahulluna päättyi jo aikaisin allergiaan. Oli ihana kuvitella kuinka rauhallista talvisessa metsässä olisi ratsastaa. No näin normaalisti, jos ei mitään salaperäisiä voimia olisi ympärillä.

Kirjassa edetään nopeasti, kun alun muistamattomuudesta päästään ohitse. Auroran ja Ameratin tiet erkaantuvat, kun Amerat lähtee selvittämään kuka tai mikä hän oikein on. Bardiyan palatessa Auroran luo syttyy taas toivonkipinä, josko he saisivat onnellisen loppunsa?

Tässä kirjassa, kuten aikaisemmissakin, välittyy kirjailijan paneutuminen kultuurihistoriaan. Yksityiskohdat ovat tarkkoja ja lukija oppii niistä uutta meidän omasta maailmastammekin, vaikka tarina ei ihan tavallinen olekaan. Kirjan tekstissä esiintyy runsaasti eri kieliä, jotka tuovat tarinaan oman vivahteensa. Näin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta olevana Bardiyan taito puhua ruotsia huvitti. Toisaalta näin oli helpompi kuvitella Aurora ja Bardiya jonnekin tänne lähiseutujen autioituvalle maaseudulle.

Vampyyrimaailma on muuttunut, eikä onnellisia käänteitä ole näkyvissä. Sukulinjojen antama turva on mennyttä ja uusia johtajia nousee. Edellisen kirjan lukemisesta oli jo vuosi, minkä vuoksi oli välillä vaikeaa hahmottaa vampyyrien suhteita toisiinsa. Verilinjakartasto olisi selvittänyt asiaa. Lukemalla ja päättelemällä pääsin lopulta kärryille takaisin kuka on kuka. Lähtöasetelmassa Bardiya on ajettu pois kotoaan ja valta-asemasta taistellaan. Epävarmuus kaikkien vampyyrien kohtalosta pyörii ilmassa kuin hurrikaani. Tämän kirjan tapahtumia varjostaa ennustus vampyyrien tulevaisuudesta:

”Kalliston jälkeistä aikakautta kutsutaan tulevaisuuden historiassa Ikhorpoliksen hallitsijan aikakaudeksi, mitä seuraa kuningattaren aikakausi. Tuhottuaan Ikhorpoliksen ja sen jokaisen asukkaan hallitsee kauneudestaan ja julmuudestaan tunnettu kuningatar kaltaisiaan kymmenentuhannen armeijan, baivarabamin, avulla. Kuningattaren aikakauden lopettaa Saraf, joka kulkee päivänvalossa, ihmisten keskuudessa.” Kuusenoksa 2019, 226.

Ennustuksilla saattaa olla iso voima, jos niihin uskoo. Joskus niillä on itseään toteuttava voima, joka vahvistuu kun ihmiset tekevät päätöksiä niiden pohjalta. Miten ennustus liittyy Auroran ja Bardiyan tyttäreen? Hän ei ole vampyyri, vaan jotain samankaltaista kuin Juudas oli. Heidänlaistensa olemus hämmentää tavallisia vampyyreita. Kirjassa oli paljon yllättäviä käänteitä, jotka vahvistivat silti koko tarinan yhtenäisyyttä. Kaikella on merkityksensä. Tämä oli Auroran tarina. Se loppui juuri niin kuin pitikin, mutta silti sitä jäi janoamaan lisää.

Kirjailija on luvannut samaan maailmaan sijoittuvaa itsenäistä jatkoa kirjassa Olemattomien jumala, jonka on tarkoitus ilmestyä ensi vuonna. Innolla jään odottamaan lisää!

Tämä katkaisi hyvin loputtoman kiireiseltä tuntuneen kevään viimeisine kursseineen ja opinnäytetöineen. Lukeminen on paras tapa irtautua stressistä. Kohta on valmista, ehkä blogi sen myötä herää henkiin, niin kuin vampyyri. 😉

Kiitos Anu ja Varjo Kustannus yhteistyöstä, kirjojasi on mieletön lukea!

PS: Kuvat napattu Vanhan Vaasan raunioilla. Upea paikka, käykäähän kesäreissulla siellä päin!

Helmet 2019 haasteessa tämä meni kohtaan: 37. Pienkustantamon julkaisu

Helmet-lukuhaaste 2018

Tänä vuonna luin enemmän kuin vuosiin. Osaksi kiitos Helmet-haasteen, mutta ei työ kirjastossakaan ole ollut pahitteeksi. Saan käsiini helposti uusia ja kiinnostavia kirjoja, kun niitä tulee. Ei tarvitse etsiä hyllyistä enää luettavaa kun etsii jo kirjaluetteloista mieluisat. Helmet-lukuhaaste jäi valitettavasti hieman kesken, luin yli 50 kirjaa, mutta en vaan saanut kaikkiin kohtiin mitään. Eli tässä minun lähes valmis listani:

1. Kirjassa muutetaan: J.P. Delaney: Edellinen asukas

2. Kotimainen runokirja: Jukka Itkonen: Lumilyhdyn valossa

3. Kirja aloittaa sarjan: Kristina Ohlsson: Lasilapset

4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Essi Ihonen: Ainoa Taivas

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit (80-luku): C.J. Tudor: Liitu-ukko

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: S.K. Tremayne: Tulilapsi

7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan: Jessica Townsend: Morriganin koetukset

8. Balttialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: –

9. Kirjan kansi on yksivärinen: Jukka Laajarinne: Pinnan alla on pimeä

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

11. Kirjassa käy hyvin: Veera Salmi: Saari

12. Sarjakuvaromaani: Neil Gaiman: Coraline

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Juba: Maasian munatoti

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Anu Kuusenoksa: Prinssi, jolla ei ollut sydäntä

15. Palkitun kääntäjän kirja: Steinar Bragi: Sumu (Kääntäjä Tuomas Kauko)

16. Kirjassa luetaan kirjaa: Cecelia Ahern: Viallinen

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: Alroth & Pohjoinen: Westerosin kirjeenvaihtaja (tv-sarja, mutta tarpeeksi lähellä)

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Jani Toivola: Kirja tytölleni

20. Taiteilijaelämäkerta: Antti Tuisku: Antti Tapani

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Chinua Achebe: Kaikki hajoaa

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Piia Leino: Taivas

23. Kirjassa on mukana meri: Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

24. Surullinen kirja: Henri Gylander: Unia ja toiveita

25. Novellikokoelma: Salla Simukka: Sytytä valot/Sammuta valot

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: Anu Kuusenoksa: Seireenit

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Eva Frantz: Kahdeksas neito

28. Sanat kirjan nimessä on aakkosjärjestyksessä: Paula Hawkins: Tummiin vesiin

29. Kirjassa on lohikäärme: George R. R. Martin: Jäälohikäärme

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: Terhi Tarkiainen: Pure mua

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Stephen King: Ruususen uni (Koska paksu!)

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Hanna Houru: Jääkansi

33. Selviytymistarina: Johanna Holmström: Sielujen saari

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotakin uutta: Lars Wilderäng: Tähtikirkas

35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: –

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Sarah Crossan: Yksi

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Lars Wilderäng: Tähtisade

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: –

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

40. Kirjassa on lemmikkieläin: Erika Vik: Seleesian näkijä

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Sara Blaedel: Uhrilehto

42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Suurin kaikista

43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Maria Turtschaninoff: Maresin voima

44. Kirja liittyy johonkin peliin: Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

45. Palkittu tietokirja: –

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Lina Bengtsdotter: Annabelle

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmassa: Kristina Ohlsson: Hopeapoika

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Cecelia Ahern: Täydellinen

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Shari Lapena: Vieras talossa

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: J.S. Monroe: Löydä minut

Nämä kirjat jäivät listan ulkopuolelle:

– Heikki Oja: Riimut, viestejä viikingeille

– Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous

– Clare Mackintosh: Minä näen sinut

– Gin Phillips: Niin kuin olisimme kauniita

– Maja Lunde: Mehiläisten historia

– S.K. Tremayne: Ennen kuolemaani

– Tea Lauriainen: Mad Tea party

– Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee

On vaikeaa valita vuoden parhaimpia kirjoja, paljon hyviä lukukokemuksia, mutta myös huonoja. Ensi vuoden haastetta odotellessa…

Jessica Townsend: Morriganin koetukset

Tätä kirjaa on blogeissa, lehdissä ja puheissa hehkutettu todella paljon. Jotkut jopa vertaavat Harry Potteriin, joka tietenkin on yksi maailman parhaimmista kirjasarjoista, jos ei paras.

Joten olihan minunkin tämä luettava. Ja lukukokemuksien jälkeen voin yhtyä hehkutukseen. En vielä silti nostaisi Pottereiden tasolle, mutta potentiaalia on. Ei Viisasten kivikään paras Pottereista ole, joten annetaan tälle mahdollisuus. Kirjaa ei silti tarvitse verrata Pottereihin, sillä se pärjää hyvin kyllä ihan omillaankin.

Kirjan päähenkilö on Morrigan Korppi, 11 vuotias tyttö, joka syntyi ehtoona ja jonka on määrä kuolla ehtoona. Hän on rekisteröity kirotuksi lapseksi, jota voidaan syyttää ihan kaikesta pieleen menneestä. Morrigan ei saa elää omaa lapsuuttaan, vaan tunteettomalta vaikuttava isä on myös mukana tässä syyllistämisessä ja mielestäni kaikista julmimmalta tuntui Morriganin saama joululahja, luettelo ja lasku kaikesta hänen sinä vuonna ”aiheuttamistaan” tuhoista ja vahingoista.

Morriganin on siis määrä kuolla kun hän täyttää 11 vuotta, ennen syntymäpäiväänsä hän kuitenkin pääsee mukaan tarjouspäivään, jossa lapsille tehdään tarjouksia tulevista opinahjoista. Yllättäen myös Morrigan saa tarjouksen, ei yhtä vain kaksi. Ensimmäinen tarjous tulee merkittävältä Ezra Viimalta ja toinen Meineikkaalta seuralta.

Kun kello lyö ehtoon saapumisen merkiksi, alkaa savun ja varjon jahti, jota Morriganin pitää paeta henkensä edestä. Morriganin pelastaa mies nimeltä Jupiter Pohjoinen ja vie Morriganin mekaanisella hämähäkillään Nevermooriin.

Nevermoorissa Morrigania odottaa koetukset, jotka pitää päästä läpi ennen Meineikkaaseen seuraan pääsemistä. Viimeinen, näyttökoetus, tuntuu erityisen haastavalta, sillä siellä pitäisi esitellä joku taidokas kyky. Sitä Morriganilla ei ole, vai onko?

Kirja tutustuttaa aivan uuteen taikamaailmaan, joka on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia. Erityisesti itse pidin paljon sateenvarjojen merkityksestä kirjan juonessa. Mikäli edes hieman pidit Pottereista, niin sanon sinulle, lue tämä. Tulet ihastumaan!

Osallistuin tälläkin Helmet-haasteeseen ja tämä sopii mm. kohtiin:

3. Kirja aloittaa sarjan

7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

29. Kirjassa on lohikäärme

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Anu Kuusenoksa: Seireenit

Arvostelukappale:

Anu Kuusenoksa: Seireenit

Varjo Kustannus 2018

Anu Kuusenoksan Prinssi, jolla ei ollut sydäntä (lue juttuni täältä: Prinssi jolla ei ollut sydäntä) vakuutti minut siitä että kotimaastakin voi tulla laadukasta vampyyrikirjallisuutta. Viimeisten koulutehtävien ja hellesään rinnalla luin kirjan jatko-osan, Seireenit.

Mikäli et halua tietää edellisen kirjan lopusta mitään, suosittelen lukemaan ensimmäisen blogipostaukseni ja lukemaan seuraavaksi Prinssin. 😊

Prinssin lopussa Aurora sai rakastettunsa Bardiyan ja niin kuin kirjassa vihjailtiinkin, Aurora oli jo silloin pieniin päin. Judaksen kohtalo puolestaan jätettiin avoimeksi, hänen jäädessä isänsä Amirin taloon muiden paetessa paikalta.

Vuosi on kulunut ja Auroralle ja Bardiayalle on syntynyt tytär, Amerat. Tyttö on samanlainen kuin Juudas oli, ihminen, mutta ilmeisesti kuoltuaan muuttuisi vampyyriksi ilman puremaa.

Aurora ottaa lastenhoidosta vapaa-illan ja lähtee klubille tanssimaan. Siellä asiat menevätkin todella pieleen kun hänen ystävänsä Maria menettää itsehillintänsä ja käy ihmisen kimppuun. Tyttö on Karoliina, joka lopulta epäonnistuneen pelastusyrityksen jälkeen kuolee ja syntyy vampyyriksi. Karoliinasta ei vain tule tavallista vampyyria, vaan seireeni nimeltä Kallisto. Kallisto aiheuttaa sellaisen uhkan vampyyreille, jota he eivät osanneet kuvitellakaan. Kuinka käy Auroran perheen, löytyykö Judas? Miten tämä hurja pahuus voitetaan?

Mielestäni Seireenit on kirjallisesti parempi kuin Prinssi. Tekstiä on tiivistetty, mikä on hyvä asia näinkin isossa tarinassa. Vielä kirjassa on pitkiäkin taustakertomuksia, mutta ne eivät minua ainakaan haitanneet. Niistä voi lukea rivien väleistä, että kirjailija rakastaa historiaa ja tähtitiedettä. Mytologiat ovat aina kiehtoneet minua ja niihin syventyminen oli mielenkiintoista.

Kirjassa lempihahmojani olivat Bardiya ja Amir, nuo kaksi johtohahmoa koko vampyyrien lajille. Mieleeni jäi erityisesti eräs Amirin tarina Auroralle, Ameratin nimen taustoista. Tämä kuvaa hyvin uskontoja ja myös tämän kirjan maailman vampyyreiden suhdetta kuolemattomuuteen:

”Jokaiseen tietämääni uskontoon liittyy unelma jonkinlaisesta kuolemattomuudesta, elämän jatkumisesta ikuisesti – taivaassa, nirvanassa, uudelleen syntymisenä. Ameratat ei tarkoita varsinaisesti kuolemattomuutta, vaan elämän jatkumista yleisesti, niin luonnossa, kasveissa kuin eläimissäkin. Jokainen meistä, kuten Bardiyakin tyttärensä kohdalla, haaveilee siitä että saisi pitää rakkaansa ikuisesti itsellään. Ei kukaan halua olla kuolematon tai päästä parempaan paikkaan, ellei heidän rakkaansa ole siellä. Miksi elää ikuisuus, jos on elettävä yksin? ”

Seireenit (Kuusenoksa 2018, 192).

Kirja sai miettimään jatkoa, koska maailma on niin mielenkiintoinen. Toinen asia, jota mietin oli että tämä voisi toimia sarjakuvana hyvin, ehkä molempien kirjojen kuvittajana toimineen Antti Tahvanaisen piirtämänä?

Suosittelen tutustumaan sarjaan, jos vampyyrit yhtään kiinnostaa. Kirjasarjan molemmat osat löytyvät Pietarsaaren kaupunginkirjastosta. (Muihin Fredrika-kirjastoihin myös edullisella seutulainalla!) Tai voit tilata kirjat ihan omaksi esim. Adlibriksestä.

Kiitos Varjo kustannus kirjasta! Oli kiva lukea!

Tämäkin kirja päätyi Helmet-haasteeseen, tässä ehdotuksia joihin kirja sopii:

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt (En nyt tiedä mihin päin Italiaa tämä sijoittuu, mutta en ainakaan ole Suomen kohteissa käynyt.)

33. Selviytymistarina

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Anu Kuusenoksa: Prinssi jolla ei ollut sydäntä

Anne Rice vampyyrikronikat olivat ensimmäisiä vampyyrikirjoja, joihin rakastuin. Ne eivät keskittyneet niinkään vampyyriromantiikkaan vaan kuvasivat aika raadollisestikin vampyyrien elämää. Jollain tapaa löysin Anu Kuusenoksan teoksesta paljon samaa ja ihastuin.

Prinssi, jolla ei ollut sydäntä on erinomainen vampyyrikirja. Tarina alkaa siitä kun nuori tyttö Aurora juoksee alkoholisoitunutta, väkivaltaista isäänsä karkuun metsässä. Paikalle saapuu Juudas, jolla on oma hirviönsä perässään. Olosuhteista huolimatta tyttö ja vampyyri ystävystyvät ja tuosta läheisestä suhteesta tuleekin romaanin kantava voima.

Itseäni romaanissa ihastutti tapahtumien tarkka kuvailu ja vampyyrihierarkian selvittäminen. On selkeitä suhteita luojien ja jälkeläisten välillä, mutta myös vaikeita sisaruussuhteita. Kaikki ei ole aina sitä, miltä ensiksi tuntuu. Kirjan edetessä saa monesti miettiä uudelleen käsitystänsä ”pahoista” ja ”hyvistä” hahmoista.

Tässä kouluhommien lomassa tämän lukemiseen vierähti varmaan kolmisen viikkoa, mutta kyllä kannatti. Nyt sitten odottelemaan, josko saisin jostain käsiini jatko-osan, Seireenit, joka ilmestyi tässä kuussa. Sen verran jännään paikkaan tämäkin kirja jäi. 🙂

Anu Kuusenoksa: Prinssi, jolla ei ollut sydäntä

Scarabe Kustannus 2017

Sopii esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

3. Kirja aloittaa sarjan

14. Kirjan tapahtumat sijoittivat kahteen tai useampaan maahan

23. Kirjassa on mukana meri

Itse laitan tämän kirjan kohtaan 14. vaikka maiden nimiä ei kirjassa mainitakaan.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Tämän vuoden ensimmäinen romaanin kunnian sai Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki. Ostin kirjan itselleni joululahjaksi, mutta aloitin vasta uuden vuoden aikoihin tämän lukemisen.

Rakastuin Emmi Itärannan edelliseen teokseen, Teemestarin kirjaan, eikä tämäkään jättänyt säväyttämättä. Kirja kertoo saaresta, joka ei ole ihan meidän maailmastamme, mutta silti niin kovin samaistuttava symboliikkansa kautta. Kesti hetken ennen kuin pääsin maailmaan sisään. Sen historia ja nykyisyys avautuvat kirjaa lukiessa hiljalleen. Itäranta onnistui mielestäni hyvin runollisella kerronnallaan saamaan kirjaan rauhallisen tunnelman, vaikka tapahtumat olisivatkin ihan toista.

Kirjan päähenkilö on Eliana, nuori kutoja. Hän on yksi saaren kutojista, jotka kutovat seinävaatteita, joissa vain tietyt kuvat ovat sallittuja. Eliana menee vuosittain musteella merkitsemiseen, josta kerrotaan aluksi se, että tarkoitus on väestönlaskenta. Kirjan tapahtumien myötä selviää, että kyseessä saattaa olla jotain muutakin.

Eliana löytää Seittien talon (jossa siis kutojat asuvat) pihasta verisen naisen, jonka kieli on leikattu irti. Naisen ihoon on kuitenkin tatuoitu Elianan nimi. Naisen nimi on Valeria, ja hän saa jäädä asumaan Seittien taloon. Hänestä tulee Elianan huonetoveri, jonka myötä naiset ystävystyvät ja lopulta myös rakastuvat. Mutta miksi ja kuka halusi tehdä Valeriasta puhekyvyttömän? Hänen taustastaan paljastuu salaisuuksia, jotka voivat auttaa joko saaren tuhossa tai pelastuksessa.

Saarelaisia alkaa vaivata vakava sairaus, unirutto, jonka myötä myös painaja alkaa vierailla useampien unissa. Näitä kutsutaan unennäkijöiksi, heitä rangaistaan tästä ja suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Mitä Elianalle tapahtuu, jos paljastuu, että painaja vierailee hänenkin unissaan?

Tällekin Itärannan kirjalle lähtee minulta vahva suositus. Kirjassa on sekä kauniisti kirjoitettu teksti että vahva tarina.

Osallistuin tällä kirjalla Helmetin lukuhaasteeseen. Jos et ole haasteeseen vielä tutustunut, niin käy lukemassa täältä: Helmet lukuhaaste 2018

Itse sijoitin tämän kirjan kohtaan #23: Kirjassa on mukana meri.

Sopii myös kohtiin:

#4: Kirjan nimessä on jokin paikka

#7: Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

#27: Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta

Vuoden 2017 kirjat

Tämän vuoden lukemissaldo alkaa olla täynnä. En ole saanut aloitettua nyt mitään uutta pariin päivään, joten tuskin ehdin lisätä mitään listaan. Ottaen huomioon, että tämä vuosi oli opiskelun, työn ja lapsiperhearjen täytteinen, onnistuin aika hyvin kartuttamaan listaa. Tosin lukemattomien lista kasvoi ainakin yhtä paljon. Kiitän automatkoja Seinäjoelle, jotka on erinomaista aikaa kuunnella äänikirjoja. Vielä kun saisin puhelimen kautta kuunneltua, niin ei tarvitsisi olla kirjaston CD- ja MP3- levyjen varassa. Mutta nyt itse asiaan, eli listaan. Laitan linkkiä niihin, joista olen kirjoittanut jo ja päivittelen sitten jos saan suunnittelemani postaukset tehtyä. 🙂

1. Eve Hietamies: Hammaskeiju 
2. Riina Katajavuori: Wenla Männistö (äänikirja)
3. Marko Hautala: Kuiskaava tyttö (e-kirja)
4. Farida Kholaf: Olin Isisin vanki (e-kirja)
5. Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen (e-kirja)
6. Stephen King: Tervetuloa Joylandiin (äänikirja)
7. J.K. Johansson: Laura
8. J.K. Johansson: Noora
9. J.K. Johansson: Venla
10. Maite Carranza: Susiemon klaani
11. Lauren Kate: Langennut
12. Shari Lapena: Hyvä naapuri
13. Peter James: Kirottu talo
14. Päivi Alasalmi: Vainola
15. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja seitsemän muuta (äänikirja)
16. Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
17. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
18. Jessica Schiefauer: Ester & Isak
19. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Lukupiirikirja)
20. Sari Helin: Elämää tehosekoittimessa
21. Aino Kallas: Sudenmorsian
22. Eva Frantz: Sininen huvila
23. Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (Jotain lukuja jäi välistä…)
24. Salla Simukka: Punainen kuin veri (äänikirja)
25. Salla Simukka: Valkea kuin lumi (äänikirja)
26. Salla Simukka: Musta kuin ebenpuu (äänikirja)
27. Paula Hawkins: Nainen junassa (äänikirja)
28. Dan Brown: Alku (äänikirja)
29. Cassandra Clare: Keskiyön valtiatar
30. Jukka Behm: Pehmolelutyttö
31. Kai Ekholm: Tähtisilmä
32. Arno Kotro: Olli, Yhden miehen Varietee

Oma top 3 tänä vuonna on ollut 1. Teemestarin kirja, 2. Alku ja 3. Keskiyön valtiatar. Dan Brownin Alku kirjaan palaan vielä ensi vuoden puolella, toivottavasti moni teistä sai sen joululahjaksi. 😉

Hyvää uutta vuotta!

Clare: Keskiyön valtiatar

Tunnustan! Olen iso YA-kirjallisuuden fani, jonka vuoksi nuorten hylly on tullut tutuksi, vaikka ikää on tuplasti ns. kohderyhmään kuuluvalle.

Rakastan Cassandra Claren Varjojen kaupungit-sarjaa ja odotinkin innolla Varjometsästäjät-sarjan ensimmäistä osaa. Eikä tämä Keskiyön valtiatar pettänyt odotuksia.

Keskiyön valtiatar on itsenäisen jatkosarjan aloitus, mutta tapahtumat sijoittuvat noin viisi vuotta Varjojen kaupungit-sarjan jälkeen, joten suosittelen lukemaan sen sarjan ensiksi.

Kirjassa on paljon viittauksia Varjojen kaupungit-sarjaan, esimerkiksi sieltä tutut päähenkilöt Jace ja Clary vilahtelevat mielestäni liiaksikin asti kirjan sivuilla. Keskiyön valtiatar on oma tarinansa ja seisoisi hyvin ihan omillaankin.

Tämän kirjan päähenkilöt ovat Emma ja Julian, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa Parabates-seremonian kautta, joka tekee heistä taistelutovereita ja parhaita ystäviä. Varjometsästäjillä on olemassa laki, jonka mukaan parabateet eivät saa rakastua toisiinsa. Emman ja Julian välillä silti kipinöi ja siitä tulee tämän kirjasarjan jännite. Laki on kova, mutta se on laki. Niin kuin Blackthornin suvun motto kuuluu.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Los Angelesiin, jossa on sattunut murhia hämärissä olosuhteissa. Murhissa on yhteneväisyyksiä Emman vanhempien murhiin, joka saa varjometsästäjät kiinnostumaan. Pakkaa tulee sekoittamaan Aaveratsastajat, jotka luovuttavat Julianin veljen Markin heille vastineeksi murhien selvittämisestä. Osaksi haltia, osaksi varjometsästäjä Mark kaapattiin aaveratsastajiin eikä vuodet siellä olleet helppoja. Eikä paluuta helpota haltiaprinssi Kieran, joka ei malta päästää Markia silmistään.

Kirja etenee Claren kirjoista tutulla kaavalla, mutta toimii silti. Lähes 750 sivua tuli luettua parissa viikossa kaiken koulustressin keskelläkin.

Suosittelen tutustumaan Claren teoksiin, jos pidit esimerkiksi Twilightista. Varjojen kaupungit-sarjasta löytyy myös ensimmäisestä osasta elokuva ja sitten pidemmälle ehtinyt tv-sarja Netflixistä.

Kirjailija: Cassandra Clare

Kirja: Keskiyön valtiatar (Varjometsästäjät 1)

Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi suomeksi: 2017

Aino Kallas: Sudenmorsian

Tänä syksynä käyn koulussa kotimaisen kirjallisuuden kurssia. Seuraavan kerran lukupiiriin valitsin klassikon vuodelta 1928. Klassikon tästä tekee monikin asia. Viime vuosisadan alussa ei ollut kovinkaan monta naiskirjailijaa. Ja aihe oli aikaansa nähden todella rohkea ja myös ehkä aikaansa edellä.

Kirja kertoo metsänvartija Priidikistä ja hänen vaimostaan Aalosta. Aalo muuttuu eräänä yönä ihmissudeksi ja Priidik ajaa hänet pois kotoa yhteisen, vastasyntyneen lapsen luota.

Kirja ei ole paksu, mutta kesti kauan lukea se. Aino Kallaksen käyttämä, ilmeisesti tyylikeinona käytetty, kieli oli vaikeaa luettavaa. Vaati totuttelua lukemaan sanoja ja lauseita, joissa ei tuntunut olevan järkeä. Esimerkiksi ”kahdesti elikkä kolmesti” toistui usein kirjassa. Ilmeisesti tuo elikkä vastaa nykyistä tai sanaa, silloin lauseita voisi ymmärtää paremmin. Ja pyhä oli usein lyhennetty p. Eli esimerkiksi P. kaste.

No kielestä sen verran, sitten tarinaan. Tarina oli lopuksi aika koruton eikä mitään nykypäivän fantasiaa. Asiat menivät miten menivät ja ne kerrottiin aika suoraviivaisesti. Itse olisin halunnut lisää dialogia ja sitä, että Aalon ajatuksia sutena olemisesta olisi avattu enemmän. Ylipäätänsä lisää syvyyttä tarinaan. Mutta silloin ei kyllä olisi sata sivua enää riittänyt.

Kallaksen teosta on pidetty modernin naiskuvan ja kielletyn rakkauden edustajana. Se kuvastaa oman aikansa naiskuvaa, jolloin naiset alkoivat yhä enemmän itsenäistyä. Kirja sijoittuu 1600 – luvun Viroon, mutta varmasti toimi hyvin ilmestymisen aikoihin. Kirjan sisällöstä löytyy useita piilomerkityksiä, joita on varmasti analysoitu monelta eri kantilta.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin lukea Juhani Karilan uusintaversion tästä tarinasta, varsinkin kun hän on kääntänyt sen videopeliksi. Tämä uusi novelli löytyy Gummeruksen uutuuskirjasta Jatkuu!

En nyt välttämättä tiedä suosittelisinko kirjaa ainakaan fantasiasta kiinnostuneelle nuorelle, vaikka tämä painos nuorten hyllystä löytyykin. Ehkä ennemmin historiallisista fantasiakirjoista ja kielestä kiinnostuneelle tämä teos olisi ehdoton lukulistalle.