Anu Kuusenoksa: Kymmenentuhannen kuningatar

Arvostelukappale.

Anu Kuusenoksa: Kymmenen tuhannen kuningatar (Varjo Kustannus 2019.)

Sarjan aikaisempien osien arviot: Prinssi jolla ei ollut sydäntä ja Seireenit

Kotimainen vampyyritrilogia saa huikean päätöksensä tässä Anu Kuusenoksan Aurora-sarjan viimeisessä osassa. Tässä kirjoituksessa on juonipaljastuksia sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta, joten jos et ole kirjoja lukenut, hanki ne nyt käsiisi!

Kymmenentuhannen kuningatar alkaa samasta paikasta kuin ensimmäinen kirja. Prinssissä Aurora oli vain pieni tyttö, joka pelkäsi hirviöitä metsässä kuin myös isäänsä. Juudas pelasti Auroran tuolta hökkelistä ja aloitti Auroran matkan kohti tarinan päätepistettä. Seireenit päättyi Bardiyan ratkaisuun laittaa Aurora unohtamaan kaiken heidän yhteisestä elämästään ja palaamaan heidän tyttärensä Ameratin kanssa Auroran kotitaloon. Seireenien lopussa tapahtui paljon, Kallisto voitettiin, mutta Judas menetettiin. Silloin olisi toivonut Bardiyalle ja Auroralle onnellista loppua ja seesteistä perhe-elämää, mutta eihän se vampyyrien maailmassa mene niin.

Toisaalta hyvä, sillä ilman Auroran paluuta vanhaan, tytär Amerat, tai tuttavallisemmin Armi, ei olisi saanut tavallista lapsuutta. Tosin ei hänen lapsuutensa nytkään täysin tavallinen ja onnellinen ollut, siihen vaikutti vanhassa rötiskössä asuminen, omituinen äiti ja lisäksi hän itse kuuli ääniä. Silti Armin elämässä oli hevonen ja hyvä ystävä, Miro. Kohtaukset hevosten kanssa oli itselleni nostalgisia, vaikka oma ”urani” heppahulluna päättyi jo aikaisin allergiaan. Oli ihana kuvitella kuinka rauhallista talvisessa metsässä olisi ratsastaa. No näin normaalisti, jos ei mitään salaperäisiä voimia olisi ympärillä.

Kirjassa edetään nopeasti, kun alun muistamattomuudesta päästään ohitse. Auroran ja Ameratin tiet erkaantuvat, kun Amerat lähtee selvittämään kuka tai mikä hän oikein on. Bardiyan palatessa Auroran luo syttyy taas toivonkipinä, josko he saisivat onnellisen loppunsa?

Tässä kirjassa, kuten aikaisemmissakin, välittyy kirjailijan paneutuminen kultuurihistoriaan. Yksityiskohdat ovat tarkkoja ja lukija oppii niistä uutta meidän omasta maailmastammekin, vaikka tarina ei ihan tavallinen olekaan. Kirjan tekstissä esiintyy runsaasti eri kieliä, jotka tuovat tarinaan oman vivahteensa. Näin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta olevana Bardiyan taito puhua ruotsia huvitti. Toisaalta näin oli helpompi kuvitella Aurora ja Bardiya jonnekin tänne lähiseutujen autioituvalle maaseudulle.

Vampyyrimaailma on muuttunut, eikä onnellisia käänteitä ole näkyvissä. Sukulinjojen antama turva on mennyttä ja uusia johtajia nousee. Edellisen kirjan lukemisesta oli jo vuosi, minkä vuoksi oli välillä vaikeaa hahmottaa vampyyrien suhteita toisiinsa. Verilinjakartasto olisi selvittänyt asiaa. Lukemalla ja päättelemällä pääsin lopulta kärryille takaisin kuka on kuka. Lähtöasetelmassa Bardiya on ajettu pois kotoaan ja valta-asemasta taistellaan. Epävarmuus kaikkien vampyyrien kohtalosta pyörii ilmassa kuin hurrikaani. Tämän kirjan tapahtumia varjostaa ennustus vampyyrien tulevaisuudesta:

”Kalliston jälkeistä aikakautta kutsutaan tulevaisuuden historiassa Ikhorpoliksen hallitsijan aikakaudeksi, mitä seuraa kuningattaren aikakausi. Tuhottuaan Ikhorpoliksen ja sen jokaisen asukkaan hallitsee kauneudestaan ja julmuudestaan tunnettu kuningatar kaltaisiaan kymmenentuhannen armeijan, baivarabamin, avulla. Kuningattaren aikakauden lopettaa Saraf, joka kulkee päivänvalossa, ihmisten keskuudessa.” Kuusenoksa 2019, 226.

Ennustuksilla saattaa olla iso voima, jos niihin uskoo. Joskus niillä on itseään toteuttava voima, joka vahvistuu kun ihmiset tekevät päätöksiä niiden pohjalta. Miten ennustus liittyy Auroran ja Bardiyan tyttäreen? Hän ei ole vampyyri, vaan jotain samankaltaista kuin Juudas oli. Heidänlaistensa olemus hämmentää tavallisia vampyyreita. Kirjassa oli paljon yllättäviä käänteitä, jotka vahvistivat silti koko tarinan yhtenäisyyttä. Kaikella on merkityksensä. Tämä oli Auroran tarina. Se loppui juuri niin kuin pitikin, mutta silti sitä jäi janoamaan lisää.

Kirjailija on luvannut samaan maailmaan sijoittuvaa itsenäistä jatkoa kirjassa Olemattomien jumala, jonka on tarkoitus ilmestyä ensi vuonna. Innolla jään odottamaan lisää!

Tämä katkaisi hyvin loputtoman kiireiseltä tuntuneen kevään viimeisine kursseineen ja opinnäytetöineen. Lukeminen on paras tapa irtautua stressistä. Kohta on valmista, ehkä blogi sen myötä herää henkiin, niin kuin vampyyri. 😉

Kiitos Anu ja Varjo Kustannus yhteistyöstä, kirjojasi on mieletön lukea!

PS: Kuvat napattu Vanhan Vaasan raunioilla. Upea paikka, käykäähän kesäreissulla siellä päin!

Helmet 2019 haasteessa tämä meni kohtaan: 37. Pienkustantamon julkaisu

Helmet-lukuhaaste 2018

Tänä vuonna luin enemmän kuin vuosiin. Osaksi kiitos Helmet-haasteen, mutta ei työ kirjastossakaan ole ollut pahitteeksi. Saan käsiini helposti uusia ja kiinnostavia kirjoja, kun niitä tulee. Ei tarvitse etsiä hyllyistä enää luettavaa kun etsii jo kirjaluetteloista mieluisat. Helmet-lukuhaaste jäi valitettavasti hieman kesken, luin yli 50 kirjaa, mutta en vaan saanut kaikkiin kohtiin mitään. Eli tässä minun lähes valmis listani:

1. Kirjassa muutetaan: J.P. Delaney: Edellinen asukas

2. Kotimainen runokirja: Jukka Itkonen: Lumilyhdyn valossa

3. Kirja aloittaa sarjan: Kristina Ohlsson: Lasilapset

4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Essi Ihonen: Ainoa Taivas

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit (80-luku): C.J. Tudor: Liitu-ukko

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: S.K. Tremayne: Tulilapsi

7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan: Jessica Townsend: Morriganin koetukset

8. Balttialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: –

9. Kirjan kansi on yksivärinen: Jukka Laajarinne: Pinnan alla on pimeä

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

11. Kirjassa käy hyvin: Veera Salmi: Saari

12. Sarjakuvaromaani: Neil Gaiman: Coraline

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Juba: Maasian munatoti

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Anu Kuusenoksa: Prinssi, jolla ei ollut sydäntä

15. Palkitun kääntäjän kirja: Steinar Bragi: Sumu (Kääntäjä Tuomas Kauko)

16. Kirjassa luetaan kirjaa: Cecelia Ahern: Viallinen

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: Alroth & Pohjoinen: Westerosin kirjeenvaihtaja (tv-sarja, mutta tarpeeksi lähellä)

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Jani Toivola: Kirja tytölleni

20. Taiteilijaelämäkerta: Antti Tuisku: Antti Tapani

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Chinua Achebe: Kaikki hajoaa

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Piia Leino: Taivas

23. Kirjassa on mukana meri: Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

24. Surullinen kirja: Henri Gylander: Unia ja toiveita

25. Novellikokoelma: Salla Simukka: Sytytä valot/Sammuta valot

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: Anu Kuusenoksa: Seireenit

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Eva Frantz: Kahdeksas neito

28. Sanat kirjan nimessä on aakkosjärjestyksessä: Paula Hawkins: Tummiin vesiin

29. Kirjassa on lohikäärme: George R. R. Martin: Jäälohikäärme

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: Terhi Tarkiainen: Pure mua

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Stephen King: Ruususen uni (Koska paksu!)

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Hanna Houru: Jääkansi

33. Selviytymistarina: Johanna Holmström: Sielujen saari

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotakin uutta: Lars Wilderäng: Tähtikirkas

35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: –

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Sarah Crossan: Yksi

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Lars Wilderäng: Tähtisade

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: –

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

40. Kirjassa on lemmikkieläin: Erika Vik: Seleesian näkijä

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Sara Blaedel: Uhrilehto

42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Suurin kaikista

43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Maria Turtschaninoff: Maresin voima

44. Kirja liittyy johonkin peliin: Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

45. Palkittu tietokirja: –

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Lina Bengtsdotter: Annabelle

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmassa: Kristina Ohlsson: Hopeapoika

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Cecelia Ahern: Täydellinen

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Shari Lapena: Vieras talossa

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: J.S. Monroe: Löydä minut

Nämä kirjat jäivät listan ulkopuolelle:

– Heikki Oja: Riimut, viestejä viikingeille

– Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous

– Clare Mackintosh: Minä näen sinut

– Gin Phillips: Niin kuin olisimme kauniita

– Maja Lunde: Mehiläisten historia

– S.K. Tremayne: Ennen kuolemaani

– Tea Lauriainen: Mad Tea party

– Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee

On vaikeaa valita vuoden parhaimpia kirjoja, paljon hyviä lukukokemuksia, mutta myös huonoja. Ensi vuoden haastetta odotellessa…

Veera Salmi: Saari

Veera Salmen ensimmäinen nuortenkirja on kirja autiosta hotellista, tappeluista, oudoista katoamisista ja epätoivosta. Mutta samalla se on tarina Saaresta, ystävistä, kilpikonnista ja unelmista. Tarina alkaa kirjeestä, jonka on allekirjoittanut Hansama, ystäviensä Malalan, Morrisin ja Edisonin kanssa. Kaikilla nuorilla on oma tarinansa ja epätoivonsa vuoksi he ovat ajautuneet samaan pisteeseen. Heidän on pakko päästä jonnekin pois. Mielenkiintoisten ja arveluttavienkin suunnitelmien avulla he onnistuvat pääsemään tilanteeseen, jossa he asuvat autiossa Mahamor-nimisessä hotellissa syömässä rupitautiin sairastuneita perunoita. Kuitenkin suunnitelmissa oli asettua asumaan autiolle saarelle kauaksi vanhemmista ja nauttimaan elämästä.  Kun nuoret vihdoin pääsevät saarelle, yrittävät he kaikin keinoin auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Mutta onko elämä saarella sittenkään unelmien täyttymys?

---

Tämä sai kunnian olla vuoden 30. luettu kirja. Tapasin Veera Salmen keväällä, kun hän oli vierailemassa kirjastossamme. Veera on todella mukava ja hänen tapansa kertoa kirjoistaan lapsille oli todella uskomatonta. Hänen huumorinsa pääsee oikeuksiinsa juuri Puluboi-kirjoissa ja nyt myös tässä nuorten kirjassa.

Mutta minulla oli lukiessani ongelma. Kuulin Veera Salmen itse lukevan minulle pääni sisällä kirjaa, jossa pääkertojana on poika nimeltä Hansama. Ei sopinut siis yhtään. Kesti yli puoli kirjaa päästä pois tuosta ”äänestä” ja kuulla kirjan henkilöiden äänet. Mutta näin saattaa käydä, kun kuuntelee saman esityksen monta kertaa parin päivän sisään eri kouluryhmille. 🙂

En todellakaan kokenut olevani tämän kirjan kohderyhmää, siksi ehkä itse tarinakaan ei ollut minua varten. Suosittelisin kirjaa noin 12-15 vuotiaille, mutta tällaiselle yli kolmekymppiselle äidille kirja aiheutti aika paljon huolta nykynuorista ja myös omista lapsista. Eli kyllä, tunsin itseni vanhaksi. Mietin koko ajan miten huolissaan nuorten vanhemmat olivat kun omat lapset olivat lavastaneet oman kuolemansa. En ikinä haluaisi, että omat lapseni joutuisivat kokemaan sellaista epätoivoa kuin kirjan nuoret. Koska tässäkin kirjassa sanoma on oikeasti todella syvällinen, toivon, että kohderyhmään kuuluvat löytäisivät kirjan. Siksi kirjoitinkin siitä juuri tuon alun kirjastomme verkkosivujen kirjavinkkiosioon ja pistin palautettuani kirjan esille nuorten osastolle. Huominen voi aina olla tätä päivää parempi.

Osallistuin tälläkin kirjalla Helmet-haasteeseen, tämä kirja sopii todella moneen kohtaan:

1. Kirjassa muutetaan (hotelliin ja saarelle)

4. Kirjan nimessä on jokin paikka

11. Kirjassa käy hyvin

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

23. Kirjassa on mukana meri

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

33. Selviytymistarina

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

40. Kirjassa on lemmikkieläin

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

 

Anu Kuusenoksa: Seireenit

Arvostelukappale:

Anu Kuusenoksa: Seireenit

Varjo Kustannus 2018

Anu Kuusenoksan Prinssi, jolla ei ollut sydäntä (lue juttuni täältä: Prinssi jolla ei ollut sydäntä) vakuutti minut siitä että kotimaastakin voi tulla laadukasta vampyyrikirjallisuutta. Viimeisten koulutehtävien ja hellesään rinnalla luin kirjan jatko-osan, Seireenit.

Mikäli et halua tietää edellisen kirjan lopusta mitään, suosittelen lukemaan ensimmäisen blogipostaukseni ja lukemaan seuraavaksi Prinssin. 😊

Prinssin lopussa Aurora sai rakastettunsa Bardiyan ja niin kuin kirjassa vihjailtiinkin, Aurora oli jo silloin pieniin päin. Judaksen kohtalo puolestaan jätettiin avoimeksi, hänen jäädessä isänsä Amirin taloon muiden paetessa paikalta.

Vuosi on kulunut ja Auroralle ja Bardiayalle on syntynyt tytär, Amerat. Tyttö on samanlainen kuin Juudas oli, ihminen, mutta ilmeisesti kuoltuaan muuttuisi vampyyriksi ilman puremaa.

Aurora ottaa lastenhoidosta vapaa-illan ja lähtee klubille tanssimaan. Siellä asiat menevätkin todella pieleen kun hänen ystävänsä Maria menettää itsehillintänsä ja käy ihmisen kimppuun. Tyttö on Karoliina, joka lopulta epäonnistuneen pelastusyrityksen jälkeen kuolee ja syntyy vampyyriksi. Karoliinasta ei vain tule tavallista vampyyria, vaan seireeni nimeltä Kallisto. Kallisto aiheuttaa sellaisen uhkan vampyyreille, jota he eivät osanneet kuvitellakaan. Kuinka käy Auroran perheen, löytyykö Judas? Miten tämä hurja pahuus voitetaan?

Mielestäni Seireenit on kirjallisesti parempi kuin Prinssi. Tekstiä on tiivistetty, mikä on hyvä asia näinkin isossa tarinassa. Vielä kirjassa on pitkiäkin taustakertomuksia, mutta ne eivät minua ainakaan haitanneet. Niistä voi lukea rivien väleistä, että kirjailija rakastaa historiaa ja tähtitiedettä. Mytologiat ovat aina kiehtoneet minua ja niihin syventyminen oli mielenkiintoista.

Kirjassa lempihahmojani olivat Bardiya ja Amir, nuo kaksi johtohahmoa koko vampyyrien lajille. Mieleeni jäi erityisesti eräs Amirin tarina Auroralle, Ameratin nimen taustoista. Tämä kuvaa hyvin uskontoja ja myös tämän kirjan maailman vampyyreiden suhdetta kuolemattomuuteen:

”Jokaiseen tietämääni uskontoon liittyy unelma jonkinlaisesta kuolemattomuudesta, elämän jatkumisesta ikuisesti – taivaassa, nirvanassa, uudelleen syntymisenä. Ameratat ei tarkoita varsinaisesti kuolemattomuutta, vaan elämän jatkumista yleisesti, niin luonnossa, kasveissa kuin eläimissäkin. Jokainen meistä, kuten Bardiyakin tyttärensä kohdalla, haaveilee siitä että saisi pitää rakkaansa ikuisesti itsellään. Ei kukaan halua olla kuolematon tai päästä parempaan paikkaan, ellei heidän rakkaansa ole siellä. Miksi elää ikuisuus, jos on elettävä yksin? ”

Seireenit (Kuusenoksa 2018, 192).

Kirja sai miettimään jatkoa, koska maailma on niin mielenkiintoinen. Toinen asia, jota mietin oli että tämä voisi toimia sarjakuvana hyvin, ehkä molempien kirjojen kuvittajana toimineen Antti Tahvanaisen piirtämänä?

Suosittelen tutustumaan sarjaan, jos vampyyrit yhtään kiinnostaa. Kirjasarjan molemmat osat löytyvät Pietarsaaren kaupunginkirjastosta. (Muihin Fredrika-kirjastoihin myös edullisella seutulainalla!) Tai voit tilata kirjat ihan omaksi esim. Adlibriksestä.

Kiitos Varjo kustannus kirjasta! Oli kiva lukea!

Tämäkin kirja päätyi Helmet-haasteeseen, tässä ehdotuksia joihin kirja sopii:

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt (En nyt tiedä mihin päin Italiaa tämä sijoittuu, mutta en ainakaan ole Suomen kohteissa käynyt.)

33. Selviytymistarina

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

Islantilainen kodinonni: Perhe-elämää viikinkien malliin on hyväntuulinen kirja vanhemmuudesta. Salamatkustaja-blogin (klikkaa tästä blogiin) kirjoittaja Satu Rämö on Islannissa asuva yrittäjä, joka kirjassaan valottaa miksi islantilaiset ovat maailman paras paikka asua naisille ja miksi siellä on maailman kolmanneksi onnellisemmat lapset.

Kirja luo islantilaisista perhekeskeisen kuvan, mutta silti lapset eivät muuta vanhempiensa elämää ja pienet ihmiset tulevat osaksi sitä. Tasa-arvoa vanhempien välillä on Islantilainen perhevapaamalli (3+3+3). Isät ovat luontevassa roolissa jo lapsien syntyessä ja sama jatkuu lapsien kasvaessa.

Eniten kirjassa ilahdutti islantilaisen arjen kuvaaminen. Mikä loistava ajatus onkaan, että lapsien harrastukset ovat suoraan koulun jälkeen (kouluilta kuljetus harrastuksiin!) eikä kenenkään tarvitse odotella kahdeksalta illalla hallilla lapsia. Miettikää hieman suomalaista mallia. Lapset pääsevät klo 12-14 koulusta, odottavat kotona pahimmillaan yksin vanhempiaan useita tunteja joiden jälkeen hirveä kuljetusrumba harrastuksiin ja ruokahuoltokin pitäisi hoitaa. Ei kiitos! Islantilainen malli sopisi paremmin meille.

Ruoka kuulosti kirjassa hyvältä, minkä vuoksi olikin mukavaa, että kirjan lopussa olikin reseptejä. Joku ainakin menee testiin!

Pidin kirjasta, mukava välipala romaanien välissä. Hieman liikaa oli toistoa minun makuuni, mutta tulipahan asiat selväksi. Täällä ainakin kannustetaan islantilaisia sitten kesän jalkapallon MM-kisoissa. Sen verran huikeaa porukkaa ovat. Ja matkailukuume sen kun nousee… 🙂

En osaa vielä päättää, mihin kohtaan laitan tämän kirjan. Alkaa kohdat täyttyä sillä vauhdilla, että helpot on jo menneet. Mutta kirja sopii mielestäni ainakin seuraaviin kohtiin:

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama (onhan se, vaikka ei ns. stereotypisen maahanmuuttajan kirjoittama)

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö (ainakin hetken, koska Islanti…)

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Anu Kuusenoksa: Prinssi jolla ei ollut sydäntä

Anne Rice vampyyrikronikat olivat ensimmäisiä vampyyrikirjoja, joihin rakastuin. Ne eivät keskittyneet niinkään vampyyriromantiikkaan vaan kuvasivat aika raadollisestikin vampyyrien elämää. Jollain tapaa löysin Anu Kuusenoksan teoksesta paljon samaa ja ihastuin.

Prinssi, jolla ei ollut sydäntä on erinomainen vampyyrikirja. Tarina alkaa siitä kun nuori tyttö Aurora juoksee alkoholisoitunutta, väkivaltaista isäänsä karkuun metsässä. Paikalle saapuu Juudas, jolla on oma hirviönsä perässään. Olosuhteista huolimatta tyttö ja vampyyri ystävystyvät ja tuosta läheisestä suhteesta tuleekin romaanin kantava voima.

Itseäni romaanissa ihastutti tapahtumien tarkka kuvailu ja vampyyrihierarkian selvittäminen. On selkeitä suhteita luojien ja jälkeläisten välillä, mutta myös vaikeita sisaruussuhteita. Kaikki ei ole aina sitä, miltä ensiksi tuntuu. Kirjan edetessä saa monesti miettiä uudelleen käsitystänsä ”pahoista” ja ”hyvistä” hahmoista.

Tässä kouluhommien lomassa tämän lukemiseen vierähti varmaan kolmisen viikkoa, mutta kyllä kannatti. Nyt sitten odottelemaan, josko saisin jostain käsiini jatko-osan, Seireenit, joka ilmestyi tässä kuussa. Sen verran jännään paikkaan tämäkin kirja jäi. 🙂

Anu Kuusenoksa: Prinssi, jolla ei ollut sydäntä

Scarabe Kustannus 2017

Sopii esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

3. Kirja aloittaa sarjan

14. Kirjan tapahtumat sijoittivat kahteen tai useampaan maahan

23. Kirjassa on mukana meri

Itse laitan tämän kirjan kohtaan 14. vaikka maiden nimiä ei kirjassa mainitakaan.

Piia Leino: Taivas

Tämä kirja herätti huomioni jo tulevien kirjojen esitteitä selatessani. En muistanut siltikään laittaa sitä varaukseen, mutta yksi päivä töihin tullessa joku työkaveri oli laittanut sen niin houkuttelevasti esille uutuushyllyyn ja sieltä se päätyi lukujononi kärkeen.

Viime vuosina olen siirtynyt yhä enemmän perusfantasiasta dystopioiden puolelle. Kotimaisia tämän lajin edustajia en ole päässyt hirveästi lukemaan, joten Piia Leinon Taivas oli todella odotettu uutuus!

Kirja sijoittuu lähitulevaisuuden Helsinkiin, jossa apaattiset kansalaiset viettävät aikaa virtuaalitodellisuudessa, jonka Valo on heille luonut. Virtuaalimaailma on nimeltään Taivas ja sillä onkin paljon paratiisimaisia piirteitä. Taivasaika on rajallista ja ihmisten pitääkin välillä palata ankeisiin asuntoihinsa syömään ruokaa, joka sekin kuulostaa todella ankealta.

Kirjalla on kaksi päähenkilöä, Akseli ja Iina. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää selvittää mm. 90-luvun populaarikulttuurin avulla, mikä on johtanut kansalaisten lamaannukseen ja haluttomuuteen. Akseli on mielestäni Taivasnarkkari, jonka elämä keskittyy siihen, että hän pääsee takaisin Taivaaseen. Kunnes hän tapaa Iinan Taivaassa ja haluaa tutustua häneen myös oikeassa elämässä.

Iina on mielestäni vahva hahmo, runotyttö, jota Taivas ei ole turmellut. Kiintoisa vastapari Akselille. Iinan kautta tulee myös pieniä välähdyksiä siitä, kuinka Taivasta luodaan ja ylläpidetään.

Kirjassaan Leino kuvaa mielestäni hyvin nykypäivän ongelmia tulevaisuuden valossa. Kun tässä samalla kirjoitan esseetä suomalaisen identiteetin rakentumisesta, niin tämä kirja antoi myös siihen paljon ajateltavaa. Esimerkiksi alla oleva lainaus hymyilytti kun juuri olin lukenut mm. Runebergin ja Lönnrotin suunnitelmista suomalaisuuden rakentamiseksi.

”Meidän koulussa Finlandiaa kuunneltiin melkein joka kasvatustunnin aluksi. ’Tämä on suomalaisuuden sielu’, opettaja hoki. ’Kuunnelkaa puupuhaltimia, kuunnelkaa!” (Leino 2017, 147)

Kokonaisuudessaan Taivas on hyvin tasapainoinen teos, joka maalaa karun kuvan kansan kahtia jakautumisesta ja tämän päivän olojen vaikutuksesta tulevaisuuteen. Suosittelen!

Tämä oli 15. luettu kirja tänä vuonna ja kaikki olen saanut sijoitettua haasteeseen. Tässä ehdotuksia kohdista, joihin tämän kirjan voi sijoittaa:

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

33. Selviytymistarina

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

Itse laitoin kohtaan 22. sillä viittaukset American Pie-leffaan ja Lady Gagaan olivat hauskoja. 🙂

Piia Leino: Taivas

S&S 2017

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Tämän vuoden ensimmäinen romaanin kunnian sai Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki. Ostin kirjan itselleni joululahjaksi, mutta aloitin vasta uuden vuoden aikoihin tämän lukemisen.

Rakastuin Emmi Itärannan edelliseen teokseen, Teemestarin kirjaan, eikä tämäkään jättänyt säväyttämättä. Kirja kertoo saaresta, joka ei ole ihan meidän maailmastamme, mutta silti niin kovin samaistuttava symboliikkansa kautta. Kesti hetken ennen kuin pääsin maailmaan sisään. Sen historia ja nykyisyys avautuvat kirjaa lukiessa hiljalleen. Itäranta onnistui mielestäni hyvin runollisella kerronnallaan saamaan kirjaan rauhallisen tunnelman, vaikka tapahtumat olisivatkin ihan toista.

Kirjan päähenkilö on Eliana, nuori kutoja. Hän on yksi saaren kutojista, jotka kutovat seinävaatteita, joissa vain tietyt kuvat ovat sallittuja. Eliana menee vuosittain musteella merkitsemiseen, josta kerrotaan aluksi se, että tarkoitus on väestönlaskenta. Kirjan tapahtumien myötä selviää, että kyseessä saattaa olla jotain muutakin.

Eliana löytää Seittien talon (jossa siis kutojat asuvat) pihasta verisen naisen, jonka kieli on leikattu irti. Naisen ihoon on kuitenkin tatuoitu Elianan nimi. Naisen nimi on Valeria, ja hän saa jäädä asumaan Seittien taloon. Hänestä tulee Elianan huonetoveri, jonka myötä naiset ystävystyvät ja lopulta myös rakastuvat. Mutta miksi ja kuka halusi tehdä Valeriasta puhekyvyttömän? Hänen taustastaan paljastuu salaisuuksia, jotka voivat auttaa joko saaren tuhossa tai pelastuksessa.

Saarelaisia alkaa vaivata vakava sairaus, unirutto, jonka myötä myös painaja alkaa vierailla useampien unissa. Näitä kutsutaan unennäkijöiksi, heitä rangaistaan tästä ja suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Mitä Elianalle tapahtuu, jos paljastuu, että painaja vierailee hänenkin unissaan?

Tällekin Itärannan kirjalle lähtee minulta vahva suositus. Kirjassa on sekä kauniisti kirjoitettu teksti että vahva tarina.

Osallistuin tällä kirjalla Helmetin lukuhaasteeseen. Jos et ole haasteeseen vielä tutustunut, niin käy lukemassa täältä: Helmet lukuhaaste 2018

Itse sijoitin tämän kirjan kohtaan #23: Kirjassa on mukana meri.

Sopii myös kohtiin:

#4: Kirjan nimessä on jokin paikka

#7: Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

#27: Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta

Vuoden 2017 kirjat

Tämän vuoden lukemissaldo alkaa olla täynnä. En ole saanut aloitettua nyt mitään uutta pariin päivään, joten tuskin ehdin lisätä mitään listaan. Ottaen huomioon, että tämä vuosi oli opiskelun, työn ja lapsiperhearjen täytteinen, onnistuin aika hyvin kartuttamaan listaa. Tosin lukemattomien lista kasvoi ainakin yhtä paljon. Kiitän automatkoja Seinäjoelle, jotka on erinomaista aikaa kuunnella äänikirjoja. Vielä kun saisin puhelimen kautta kuunneltua, niin ei tarvitsisi olla kirjaston CD- ja MP3- levyjen varassa. Mutta nyt itse asiaan, eli listaan. Laitan linkkiä niihin, joista olen kirjoittanut jo ja päivittelen sitten jos saan suunnittelemani postaukset tehtyä. 🙂

1. Eve Hietamies: Hammaskeiju 
2. Riina Katajavuori: Wenla Männistö (äänikirja)
3. Marko Hautala: Kuiskaava tyttö (e-kirja)
4. Farida Kholaf: Olin Isisin vanki (e-kirja)
5. Johanna Holmström: Sulje silmäs pienoinen (e-kirja)
6. Stephen King: Tervetuloa Joylandiin (äänikirja)
7. J.K. Johansson: Laura
8. J.K. Johansson: Noora
9. J.K. Johansson: Venla
10. Maite Carranza: Susiemon klaani
11. Lauren Kate: Langennut
12. Shari Lapena: Hyvä naapuri
13. Peter James: Kirottu talo
14. Päivi Alasalmi: Vainola
15. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja seitsemän muuta (äänikirja)
16. Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
17. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
18. Jessica Schiefauer: Ester & Isak
19. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Lukupiirikirja)
20. Sari Helin: Elämää tehosekoittimessa
21. Aino Kallas: Sudenmorsian
22. Eva Frantz: Sininen huvila
23. Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (Jotain lukuja jäi välistä…)
24. Salla Simukka: Punainen kuin veri (äänikirja)
25. Salla Simukka: Valkea kuin lumi (äänikirja)
26. Salla Simukka: Musta kuin ebenpuu (äänikirja)
27. Paula Hawkins: Nainen junassa (äänikirja)
28. Dan Brown: Alku (äänikirja)
29. Cassandra Clare: Keskiyön valtiatar
30. Jukka Behm: Pehmolelutyttö
31. Kai Ekholm: Tähtisilmä
32. Arno Kotro: Olli, Yhden miehen Varietee

Oma top 3 tänä vuonna on ollut 1. Teemestarin kirja, 2. Alku ja 3. Keskiyön valtiatar. Dan Brownin Alku kirjaan palaan vielä ensi vuoden puolella, toivottavasti moni teistä sai sen joululahjaksi. 😉

Hyvää uutta vuotta!

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

”Nuoret haluavat olla aikuisia ja aikuiset nuoria. Aika harva on tyytyväinen siihen, mitä hän on tällä hetkellä, enkä minäkään ole siitä tietysti poikkeus.”

Pehmolelutyttö, s. 80

Tartuin tähän Jukka Behmin Finlandia Junior-ehdokkuuden saaneeseen kirjaan ristiriitaisin tuntein. Halusin lukea kirjan, koska sen rankka aihe voi olla monen nykynuorenkin todellisuutta. Mutta silti mietin lukiessani, että onko minun pakko tietää?

Kirjan luettuani tiesin vastauksen. Kyllä, minun oli pakko tietää, jotta voisin varjella omaa tyttöäni vastaavalta. Kirjan mukana olisikin voinut olla opas tyttöjen vanhemmille, että toimimalla näin, voit ehkä estää tämän.

Pehmolelutyttö on kirja Emiliasta, joka kertoo tarinaansa pehmoleluilleen. Emilia myy aikaansa aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä.

Kirja kuvaa nuoren tytön maailmaa, jossa ei ole todellisia ystäviä. Emilian ihmissuhteet ovat todella pinnallisia ja onkin vaikea kuvitella, että jollain nuorella olisi asiat noin. Mutta yksinäisiä ja kiusattuja on paljon. Emiliaa ei ainakaan suoraan sanottuna kiusata, mutta rivien välistä voi lukea yksinäisyyden ja hyväksynnän tarpeen, joihin hän saa helpotusta miehiltä.

Kirja on sellainen, jonka aihe saa pohtimaan nuorten tilaa yhteiskunnassa. Ja sitä, kuinka aikuiset käyttäytyvät kuin olisivat vielä nuoria, vaikka pitäisi olla aikuinen ja ottaa vastuuta. Olisin itse toivonut ehkä syiden tarkempaa analyysia, mikä siis johti Emilian tähän tilanteeseen. Nyt asia tuntui loppujen lopuksi lähteneen ihan viattomasti muutaman kuvan laitosta nettiin ja niiden kommentoinnista.

Voi kun voisin itse olla niin läsnä lapsilleni, ettei heidän tarvitsisi pehmoleluillensa uskoutua. Eikä heidän tarvitsisi ikinä hakea hyväksyntää tuollaisella tavalla, koska täällä heitä rakastetaan ja arvostetaan.

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

WSOY 2017