Helmet-lukuhaaste 2018

Tänä vuonna luin enemmän kuin vuosiin. Osaksi kiitos Helmet-haasteen, mutta ei työ kirjastossakaan ole ollut pahitteeksi. Saan käsiini helposti uusia ja kiinnostavia kirjoja, kun niitä tulee. Ei tarvitse etsiä hyllyistä enää luettavaa kun etsii jo kirjaluetteloista mieluisat. Helmet-lukuhaaste jäi valitettavasti hieman kesken, luin yli 50 kirjaa, mutta en vaan saanut kaikkiin kohtiin mitään. Eli tässä minun lähes valmis listani:

1. Kirjassa muutetaan: J.P. Delaney: Edellinen asukas

2. Kotimainen runokirja: Jukka Itkonen: Lumilyhdyn valossa

3. Kirja aloittaa sarjan: Kristina Ohlsson: Lasilapset

4. Kirjan nimessä on jokin paikka: Essi Ihonen: Ainoa Taivas

5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit (80-luku): C.J. Tudor: Liitu-ukko

6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa: S.K. Tremayne: Tulilapsi

7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan: Jessica Townsend: Morriganin koetukset

8. Balttialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: –

9. Kirjan kansi on yksivärinen: Jukka Laajarinne: Pinnan alla on pimeä

10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

11. Kirjassa käy hyvin: Veera Salmi: Saari

12. Sarjakuvaromaani: Neil Gaiman: Coraline

13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa: Juba: Maasian munatoti

14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan: Anu Kuusenoksa: Prinssi, jolla ei ollut sydäntä

15. Palkitun kääntäjän kirja: Steinar Bragi: Sumu (Kääntäjä Tuomas Kauko)

16. Kirjassa luetaan kirjaa: Cecelia Ahern: Viallinen

17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa: Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä: Alroth & Pohjoinen: Westerosin kirjeenvaihtaja (tv-sarja, mutta tarpeeksi lähellä)

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Jani Toivola: Kirja tytölleni

20. Taiteilijaelämäkerta: Antti Tuisku: Antti Tapani

21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi: Chinua Achebe: Kaikki hajoaa

22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin: Piia Leino: Taivas

23. Kirjassa on mukana meri: Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

24. Surullinen kirja: Henri Gylander: Unia ja toiveita

25. Novellikokoelma: Salla Simukka: Sytytä valot/Sammuta valot

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt: Anu Kuusenoksa: Seireenit

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta: Eva Frantz: Kahdeksas neito

28. Sanat kirjan nimessä on aakkosjärjestyksessä: Paula Hawkins: Tummiin vesiin

29. Kirjassa on lohikäärme: George R. R. Martin: Jäälohikäärme

30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan: Terhi Tarkiainen: Pure mua

31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Stephen King: Ruususen uni (Koska paksu!)

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan: Hanna Houru: Jääkansi

33. Selviytymistarina: Johanna Holmström: Sielujen saari

34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotakin uutta: Lars Wilderäng: Tähtikirkas

35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja: –

36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa: Sarah Crossan: Yksi

37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi: Lars Wilderäng: Tähtisade

38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo: –

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

40. Kirjassa on lemmikkieläin: Erika Vik: Seleesian näkijä

41. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Sara Blaedel: Uhrilehto

42. Kirjan nimessä on adjektiivi: Suurin kaikista

43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle: Maria Turtschaninoff: Maresin voima

44. Kirja liittyy johonkin peliin: Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

45. Palkittu tietokirja: –

46. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Lina Bengtsdotter: Annabelle

47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmassa: Kristina Ohlsson: Hopeapoika

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö: Cecelia Ahern: Täydellinen

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja: Shari Lapena: Vieras talossa

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: J.S. Monroe: Löydä minut

Nämä kirjat jäivät listan ulkopuolelle:

– Heikki Oja: Riimut, viestejä viikingeille

– Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous

– Clare Mackintosh: Minä näen sinut

– Gin Phillips: Niin kuin olisimme kauniita

– Maja Lunde: Mehiläisten historia

– S.K. Tremayne: Ennen kuolemaani

– Tea Lauriainen: Mad Tea party

– Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee

On vaikeaa valita vuoden parhaimpia kirjoja, paljon hyviä lukukokemuksia, mutta myös huonoja. Ensi vuoden haastetta odotellessa…

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

Islantilainen kodinonni: Perhe-elämää viikinkien malliin on hyväntuulinen kirja vanhemmuudesta. Salamatkustaja-blogin (klikkaa tästä blogiin) kirjoittaja Satu Rämö on Islannissa asuva yrittäjä, joka kirjassaan valottaa miksi islantilaiset ovat maailman paras paikka asua naisille ja miksi siellä on maailman kolmanneksi onnellisemmat lapset.

Kirja luo islantilaisista perhekeskeisen kuvan, mutta silti lapset eivät muuta vanhempiensa elämää ja pienet ihmiset tulevat osaksi sitä. Tasa-arvoa vanhempien välillä on Islantilainen perhevapaamalli (3+3+3). Isät ovat luontevassa roolissa jo lapsien syntyessä ja sama jatkuu lapsien kasvaessa.

Eniten kirjassa ilahdutti islantilaisen arjen kuvaaminen. Mikä loistava ajatus onkaan, että lapsien harrastukset ovat suoraan koulun jälkeen (kouluilta kuljetus harrastuksiin!) eikä kenenkään tarvitse odotella kahdeksalta illalla hallilla lapsia. Miettikää hieman suomalaista mallia. Lapset pääsevät klo 12-14 koulusta, odottavat kotona pahimmillaan yksin vanhempiaan useita tunteja joiden jälkeen hirveä kuljetusrumba harrastuksiin ja ruokahuoltokin pitäisi hoitaa. Ei kiitos! Islantilainen malli sopisi paremmin meille.

Ruoka kuulosti kirjassa hyvältä, minkä vuoksi olikin mukavaa, että kirjan lopussa olikin reseptejä. Joku ainakin menee testiin!

Pidin kirjasta, mukava välipala romaanien välissä. Hieman liikaa oli toistoa minun makuuni, mutta tulipahan asiat selväksi. Täällä ainakin kannustetaan islantilaisia sitten kesän jalkapallon MM-kisoissa. Sen verran huikeaa porukkaa ovat. Ja matkailukuume sen kun nousee… 🙂

En osaa vielä päättää, mihin kohtaan laitan tämän kirjan. Alkaa kohdat täyttyä sillä vauhdilla, että helpot on jo menneet. Mutta kirja sopii mielestäni ainakin seuraaviin kohtiin:

19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.

39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama (onhan se, vaikka ei ns. stereotypisen maahanmuuttajan kirjoittama)

48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö (ainakin hetken, koska Islanti…)

49. Vuonna 2018 julkaistu kirja

Arno Kotro: Olli, Yhden miehen varietee

Olli1

Sain joululahjaksi Arno Kotron kirjan Yhden miehen varietee, joka kertoo Olli Lindholmista. Lahja oli osuva, sillä minun suhteeni Yöhön alkaa jo kaukaa, vaikka en ollut edes syntynyt kun Yö-yhtye perustettiin. Siskoni kuunteli Yötä jo kahdeksankymmentä luvulla, mutta oma kosketukseni tapahtui enemmänkin Suomirokkia-levyjen kautta 2000-luvun alussa. Myös hyvin on piirtynyt mieleen ensimmäisen kokonaisen levyn kuunteleminen, luokkaretkellä Helsinkiin vuonna 2000, luokkakaverini Annan kannettavasta cd-soittimesta. Ensimmäisellä keikalla olin vuonna 2001 Vaasan Rockperry-festareilla. Sen jälkeen keikkoja on tullut lukuisia vuosien varrella.

Viimeisin keikkani oli vuonna 2016 joulukuussa Metro-areenalla, jolloin Yö esiintyi viimeisen kerran siinä kokoonpanossa, joka itselleni oli niin tuttu. Jukka Lewis oli aina mielestäni onnistunut tulkitsijana, minkä vuoksi hänen erottamisensa bändistä tuntui kurjalta. Ymmärrän, että asioissa on aina kaksi puolta ja odotinkin tämän tuoreen kirjan selvittävän asiaa edes jonkin verran. En silti tiedä tuliko kirjan mukana selvyyttä asiaan, Olli ei kirjan perusteella syyttele turhaan, vaan teki ratkaisunsa Yön parhaaksi.

Olli2

Olen lukenut aikaisemmat kirjat Yöstä ja Ollista, joten en tiennyt mitä odottaa taas yhdeltä kirjalta. Mutta Arno Kotro oli onnistunut erinomaisesti saamaan Ollista irti jotain uutta ja samalla hän toi omia näkemyksiään esille. Kirja oli helppolukuinen dialoginsa ansiosta ja samalla todella ajankohtainen, kun kirjassa historian ohessa myös käydään läpi Ollin viime vuoden myllerrystä niin bändin jäsenten erottamisen kuin Vain elämää ohjelman Joutsenlaulun aiheuttaman kohun pyörteissä.

Pidin kirjasta ja vaikka aiemmin kiinteä suhde Yön musiikkiin onkin hiipunut, niin usko Olliin ja hänen tekemisiinsä vahvistui. Haluan olla vuonna 2021 juhlistamassa Yön neljänkymmenen vuoden uraa Olympiastadionilla. Toivottavasti silloin on mukana myös uusia hittejä vanhojen upeiden joukossa.

Kirjaa voin suositella kaikille, joille Yö kuuluu historiaan, nykypäivään tai molempiin. Olli on mielenkiintoinen persoona, johon kannattaa tutustua.