Clare: Keskiyön valtiatar

Tunnustan! Olen iso YA-kirjallisuuden fani, jonka vuoksi nuorten hylly on tullut tutuksi, vaikka ikää on tuplasti ns. kohderyhmään kuuluvalle.

Rakastan Cassandra Claren Varjojen kaupungit-sarjaa ja odotinkin innolla Varjometsästäjät-sarjan ensimmäistä osaa. Eikä tämä Keskiyön valtiatar pettänyt odotuksia.

Keskiyön valtiatar on itsenäisen jatkosarjan aloitus, mutta tapahtumat sijoittuvat noin viisi vuotta Varjojen kaupungit-sarjan jälkeen, joten suosittelen lukemaan sen sarjan ensiksi.

Kirjassa on paljon viittauksia Varjojen kaupungit-sarjaan, esimerkiksi sieltä tutut päähenkilöt Jace ja Clary vilahtelevat mielestäni liiaksikin asti kirjan sivuilla. Keskiyön valtiatar on oma tarinansa ja seisoisi hyvin ihan omillaankin.

Tämän kirjan päähenkilöt ovat Emma ja Julian, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa Parabates-seremonian kautta, joka tekee heistä taistelutovereita ja parhaita ystäviä. Varjometsästäjillä on olemassa laki, jonka mukaan parabateet eivät saa rakastua toisiinsa. Emman ja Julian välillä silti kipinöi ja siitä tulee tämän kirjasarjan jännite. Laki on kova, mutta se on laki. Niin kuin Blackthornin suvun motto kuuluu.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Los Angelesiin, jossa on sattunut murhia hämärissä olosuhteissa. Murhissa on yhteneväisyyksiä Emman vanhempien murhiin, joka saa varjometsästäjät kiinnostumaan. Pakkaa tulee sekoittamaan Aaveratsastajat, jotka luovuttavat Julianin veljen Markin heille vastineeksi murhien selvittämisestä. Osaksi haltia, osaksi varjometsästäjä Mark kaapattiin aaveratsastajiin eikä vuodet siellä olleet helppoja. Eikä paluuta helpota haltiaprinssi Kieran, joka ei malta päästää Markia silmistään.

Kirja etenee Claren kirjoista tutulla kaavalla, mutta toimii silti. Lähes 750 sivua tuli luettua parissa viikossa kaiken koulustressin keskelläkin.

Suosittelen tutustumaan Claren teoksiin, jos pidit esimerkiksi Twilightista. Varjojen kaupungit-sarjasta löytyy myös ensimmäisestä osasta elokuva ja sitten pidemmälle ehtinyt tv-sarja Netflixistä.

Kirjailija: Cassandra Clare

Kirja: Keskiyön valtiatar (Varjometsästäjät 1)

Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi suomeksi: 2017

Mainokset

Pikkuunen lukupiiri: Teemestarin kirja

Teemestarin kirja

”Vieras, jonka kasvot eivät ole oudot, kävelee polkua pitkin ja ojentaa minulle kättään, johon olen valmis tarttumaan. Maailma ei pyöri hitaammin tai nopeammin, kun olemme yhdessä kulkeneet portista. Jäljelle jää valoa veden pinnalla, tai väistyvä varjo.” (Teemestarin kirja, s 6)

Tervetuloa Pikkuunen – blogin ensimmäiseen lukupiiriin! Tästä eteenpäin ja kommenteissa tulee olemaan keskustelua kirjan juonesta ja myös lopusta, joten jos et halua lukea pidemmälle, palaa takaisin kun olet päättänyt kirjan. 🙂

Kun olin lukenut Teemestarin kirjan olo oli aika hämmentynyt. Ei sen näin pitänyt loppua! Mutta silti niin kuin lopussa todetaan, ”tänä aamuna maailma on tomua ja tuhkaa, mutta ei toivosta tyhjä.” Luin lopun jälkeen uudestaan prologin ja sen jälkeen tuli kuitenkin tyyni olo. Noria tuntui lopussa levolliselta, joten kai minunkin lukijana pitäisi vain hyväksyä se, ettei Noria ikinä päässyt Menetetyille maille. Ensimmäinen kysymykseni olisikin se, että mitä uskotte että lopussa tapahtui? Hyväksyikö Noria sen, että hänet tullaan hakemaan teloittavaksi vai päättikö hän itse tapansa lähteä? 

Toinen asia, josta voidaan lähteä liikkeelle on se, että mitä ajattelitte Menetetyillä mailla tapahtuneen? Toivo paremmasta kuitenkin Norialla oli, koska suunnitteli oikeasti lähtevänsä Menetetyille maille etsimään vettä ja parempaa elämää.

Itse lukukokemuksesta sen verran, että pidin todella paljon Itärannan tyylistä kirjoittaa. Teemestarin kirja on runollinen ja rauhallinen kuvaus dystooppisesta maailmasta. Tämä sai miettimään, voisiko tällainen tulevaisuus olla mahdollinen? Mitä me voisimme tehdä, jotta lapsemme saisivat elää turvallisessa ja puhtaassa maailmassa jatkossakin? 

Sana on vapaa, lupaan osallistua keskusteluun heti mahdollisuuksien mukaan ja tulkaa mielellään lukemaan muiden kommentteja ja kysymyksiä. Antoisaa lukupiiriviikkoa!

Pikkuunen lukupiiri: Videotervehdys

Hei!

Tänään astuin kunnolla epämukavuusalueelle ja kuvasin pienen videotervehdyksen teille muistuttaakseni ensi viikon lukupiiristä. Ensin alkuun muutama käytännön juttu lukupiirin tienoilta. Lukupiiriä varten teen oman aloituspostauksen, jonka kommenteissa käydään keskustelu kirjasta. Keskustelu on aktiivisena viikon, jonka jälkeenkin saa kommentoida, mutta ensi viikolla lupaan olla itse mukana kirjoittelemassa ja nopeasti julkaisemassa kommentteja. Sitten teen vielä jonkun yhteenvedon lukupiirin tiimoilta, jotta saadaan juttu päätökseen. Ensi keväänä ajattelin pitää pari lukupiiriä, jos tämä nyt sujuu hyvin. 🙂 Saa ehdottaa kirjoja, jos on joku hyvä mielessä!

Mutta sitten videon pariin, käykää katsomassa. Moi!

Somekanavat

Hei,

tiesithän että Pikkuunen-blogia voit seurata Facebookissa (kaikki uudet päivitykset), Instagramista löytyy kirjapainotteisesti kuvia ja lisäksi blogi löytyy myös Bloglovin’ palvelusta. Löydä oma kanavasi seurata blogiani! Voit toki liittyä WordPressiin kautta tilaajaksikin. 🙂

Facebook

Instagram

Follow my blog with Bloglovin

Kiitos kun liityt seuraajaksi!

Salla Simukka: Lumikki – trilogia

Olipa kerran tyttö…

Salla Simukan Lumikki-trilogia on tämän hetken kotimaisen nuortenkirjallisuuden parhaimmistoa. Kuuntelin äänikirjoina kaksi ensimmäistä osaa ja kolmannen luin suomeksi. Nyt kotona on kaikki kolme osaa ruotsinkielisinä ja tarkoituksena olisi loppuviikolla vinkata näitä ruotsiksi koulun ruotsintunnilla.

Punainen kuin veri, Valkoinen kuin lumi ja Musta kuin ebenpuu toimivat niin yksittäisinä kirjoina kuin trilogiana. Kirjat on kirjoitettu selkeästi ja koukuttavasti. Olin kuuntelemassa viime viikolla kun Päivi Jokitalo vinkkasi näitä kirjoja kahdeksasluokkalaisille. Juuri tuolle ikäryhmälle minäkin näitä vinkkaisin.

Nimittäin aikuislukijana Lumikin syöksyminen selviin vaikeuksiin tuntui niin turhalta. Mutta ilman niitähän ei olisi kirjojakaan.

Eniten itseäni koukutti Lumikin siskon arvoitus, joka oli mielenkiintoisesti rakennettu. Lumikki on päähenkilönä ihmeen vahva ja kekseliäs, joka varmasti tekee tästä kirjasta juuri nuorten tyttöjen keskuudessa suositun.

Odotan kyllä innolla minkälainen elokuva näistä saadaan aikaan, mikäli Hollywoodin elokuvaprojekti toteutuu.

Oletteko lukeneet, minkälaiset fiilikset teille tuli kirjoista?

Kirja, joka jäi kesken

Minä en helposti luovuta kirjojen kanssa. Yleensä, jos aloitan jonkun kirjan, luen sen loppuun vaikka väkisin. Vuoden aikana kirjoja jää kesken ehkä yksi tai kaksi. Tänä vuonna kesken jääneitä kirjoja on ollut lähinnä sellaisia, joita on pitänyt lukea koulua varten. Olen sitten yrittänyt löytää jonkun toisen, jonka olen saanut luettua. Juhannustanssit ja Sonja O. kävi täällä on sellaisia kirjoja, joita en vaan päässyt loppuun. Juhannustansseja en saanut kunnolla alkuunkaan.

Mutta tämänkertaiseen kirjaan. Kjell Westön uutuus Rikinkeltainen taivas on erittäin kehuttu ja meidänkin kirjastossa on siihen erittäin pitkät jonot. Olen osallistumassa lukupiiriin tämän kirjan tiimoilta ja samoin Kjell Westön kirjailijailtaan ensi kuussa.

Miksi tämä kirja sitten jäi kesken? Kirjan teksti oli mielestäni raskasta luettavaa, en yhtään pidä tuon tyyppisistä hitaasti etenevistä tarinoista. Nimetön minäkertoja ärsytti ja samoin hänen tapansa kuvata omaa elämäänsä rikkaiden Rabelleiden perheen kautta. Kertoja painotti liikaa seksuaalisia kokemuksia ja ollessa vielä muistoinensa epäluotettava, niin se ei jaksanut mielestäni kertomusta kantaa niin, että mielenkiinto olisi säilynyt loppuun asti.

Toinen syy oli myös, että e-kirja formaattina ei miellytä ja varsinkaan kun tarina ei kiinnostanut, puhelimeen ei tehnyt mieli tarttua. Laina-aikakin loppui, joten hyppäsin nopeasti loppuun selvittääkseni kuka puukotti kirjan alussa Alex Rabellia. Mutta itselleni se oli sen pituinen se.

Pystytkö sinä jättämään kirjan helposti kesken vai luetko aina loppuun asti? Entä Kjell Westön uutukainen, minkälaisia ajatuksia teillä heräsi?

Eva Frantz: Sininen huvila

Palailtiin juuri syyslomalta talvisesta Lapista. Matkalukemisena oli tämä Eva Frantzin upea Sininen huvila.

En yleensä hirveästi pidä dekkareista, koska niiden maailma on aika synkkä ja sisältää usein huumeita ja silmitöntä väkivaltaa. Sellaiset saa ahdistumaan, eikä päähenkilötkään ole yleensä samaistuttavia.

Erästä koulutyötä varten tutustuin suomenruotsalaisiin kirjailijoihin ja Eva Frantzin nimi nousi esiin. Laitoinkin hänen ensimmäisen suomennetun kirjansa varaukseen.

Kirja on nimeltään Sininen huvila, se aloittaa poliisi Anna Glad kertovan Cozy crime – dekkarisarjan.

Juuri tämä termi, cozy crime, kannattaa pistää mieleen. Uskon että tässä on iso markkinarako dekkaririntamalla. Tällaisessa kirjassa ei tarvitse pelätä mässäilyä väkivallalla, mutta silti jännitystä riitti loppuun asti.

Kirja alkaa kun suosittua bloggaajaa Becca Stenlundia vastaan hyökätään hänen kotonansa. Beccan poika lähtee hakemaan apua äidillensä ja poliisit saapuvat paikalle.

Rikosta selvitetään verkkaisesti, samalla syventäen roolihahmoja. Anna Glad on erittäin samaistuttava henkilö, jonka vuoksi kirjaa on miellyttävä lukea. Muutenkin henkilöhahmot tuntuvat uskottavilta, kuten Annan työpari Rolf, joka on juuri sellainen sympaattinen poliisi, jonka voisi kuvitella löytyvän jokaiselta poliisiasemalta.

Tämä dekkari oli todella minun makuuni ja odotan kovasti seuraavia osia, koska Annan kasvua poliisina ja muutenkin itseänsä etsimistä haluan seurata jatkossakin.

Oletko lukenut kirjan, mitä pidit? 😊

Syysloma

Lapsilla alkoi syysloma. Itselläni on aikamoinen deadline-stressi ollut päällä. Sain tänään palautettua viimeiset, jotka piti tehdä tähän viikon sisään. Ajattelin, että tarvitsen hieman taukoa opiskelusta, vaikka se onkin kivaa ja tehtävää olisi paljon. Joten ensi viikko on lasten viikko. (Okei, töitä on vielä maanantai ja tiistai, mutta silti.)

Stressitasot on olleet aika kovia, enkä ole varmaan mikään mukavin äiti silloin. Siksi aion kerätä töistä ison kasan kirjoja ja lukea lapsille ensi viikolla mahdollisimman paljon. Sillä on rauhoittava vaikutus niin itselle kuin lapsillekin.

Muutenkin lukemista on ikävä. Sellaista, kun saa itse valita lukemisensa. Nimittäin e-kirjana luettavana oleva Kjell Westön Rikinkeltainen taivas tökkii pahasti. Ei ehkä itse kirjan takia, mutta kun se on ”pakko” lukea. Erika Vikin Seleesian näkijä odottaisi vuoroaan, kuten Dan Brownin Alku äänikirjana.

Millainen viikko teille on tulossa?

Pikkuunen lukupiiri: Teemestarin kirja

Tervetuloa blogini ensimmäiseen verkkolukupiirin!

Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Emmi Itärannan Teemestarin kirja vuodelta 2012.

Teemestarin kirja kertoo maailmasta, jossa juomakelpoinen vesi on loppumassa ja sen käyttöä säännöstellään sotilasvallan avulla rajusti. Noria on teemestarin tytär, tuleva teemestari itsekin. Hänen isänsä uskoo hänelle salaisuuden, jonka paljastuminen johtaisi vakaviin seuraamuksiin.

Minun mielestäni kirja on kauniisti kirjoitettu tarina mahdollisesta tulevaisuudesta. Kauneimpia lukemiani dystopiakuvauksia. Ja juuri siksi haluan jakaa tämän kokemuksen teidän kanssanne. Mikäli haluat lukea kirjan tai olet sen jo lukenut, olet tervetullut keskustelemaan kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista lukupiiriin, joka pidetään joulukuun puolessa välissä täällä blogin puolella.

Kommentoi mielellään tätä postausta, mikäli olet lähdössä mukaan, olisi kiva tietää millainen osanottajamäärä innokkaita lukijoita löytyy. 🙂 Ja mikäli kysymyksiä herää vastaan niihin mielelläni.

Jos jaat jotain Instagramissa, niin hastag on #pikkuunenlukupiiri ja/tai tägää minut kuvaan @pikkuunen . Kiitos!

Vielä kerran, tervetuloa mukaan!

Sääkalenteri

Sää on jännä asia. Siitä riittää keskustelua tuntemattomien kesken ja aina nykyistä vuodenaikaa verrataan jopa vuosien takaisiin. Sää on neutraali aihe, johon kukaan ei voi (ainakaan lyhyellä tähtäimellä) vaikuttaa.

Meidänkin perhepiirissä sää on usein puheenaiheena. Sain synttärilahjaksi vanhemmiltani kolmen vuoden sääkalenterin, jotta ei tarvitsisi arvuutella minkälainen sää on ollut. Kunhan vain muistan kirjoittaa säätiloja ylös.

Tämä viikko on ollut sekä lämmin että kylmä, kovin sumuinen ja yhden päivän aurinkoinen. Tänään oli kylmä ilma, ihan syksyn tuntua.

Millainen sää teillä on ollut? Teetkö merkintöjä säästä jonnekin?